mietteitä ja vähän turhaa löpinääkin

Ensinnäkin; aloitimme 2vkoa sitten Pyrylle unikoulun. Se ei ihan hirveästi ole edennyt, mutta se on jo paljon, että ei tartte mennä Pyryn viereen sänkyyn, vaan voimme pötkötellä omassa sängyssä ja Pyry omassa. Sieltä se uni tulee aina jossain vaiheessa. Välillä menee puoli tuntia, välillä puoltoista. Öisin herätään sen kerran ja kömmitään viereen. Aamulla noustaan 6.15. 

Yritin jo yksi päivä , että olen oven toisella puolella huoneesta, mutta ei, siitä ei tullut mitään muuta kuin pahamieli kaikille. Se saa taas odottaa. Askel kerrallaan.

Kerroin edellisessä tekstissä meidän reissusta ja siitä, että Pyry sai kamalia raivopuuskia, missä satutti sekä itseään, että meitä vanhempia. Ne loppui kuin seinään kun kotiuduttiin! Ehkä hän olikin vain hieman hermostuksissaan reissun päällä? Uusia ympäristöjä ja paljon matkustamista? Mutta mikä pääasia, nyt hän on taas oma iloinen ihana itsensä!

Tässä seuraavana hieman suunmakeuttajaa ;). Ihan mahtavan hyvää! Mansikkamustikkavadelmapiiras!

Tätä siis tarjottiin eilen vieraille. Kyllä maistui!

Tässä seuraavana sitten kuva meidän eilisestä aamusta. Pyry rennosti kattelee aamuohjelmaansa. 

Näin lepposasti hän on välillä alkanut ottamaan, mikä musta on hirveän hellyyttävää! Isopienipoika!

Sitten asiasta mietityinpään! Lisää jälkikasvua? Haluaisin. Ehdottomasti haluaisin. Tässä jossain vaiheessa. Mutta; mä pelkään! Mä pelkään raskaana olemista jotenkin hirveästi. Mitä jos siinä tapahtuu jotain kamalaa? Mitä jos se raskaus ei taaskaan mene viimemetreille asti ja joudumme kokemaan samat uuvuttavat viikot keskolassa? Mitä jos synnytyskään ei suju paremmin kuin viime kerralla? Jos taas joudun leikkuriin kaavintaan, kun jään vuotamaan kuin seula? Eikä ole tietoa miten käy? Mitä jos taas tulee yllätyksenä jotain samantapaista kuin down? Vaikka ihana yllätys edellinen olikin. Parempaa ei oltaisi voitu saada, mutta ne kaikki huolet mitä downeus toi mukanaan? Ne kaikki miljoonat lääkärin ja terapeuttien kerrat? Sydänleikkaus ja sen riskit? Autoimmuunisairauksien riskit? Mun oman mielenterveyden heikkeneminen huolien ja huonosti nukuttujen öiden takia? Pelkojen lisääntyminen elämässä? Entä miten mun selkä kestäisi? Se kun on kokoajan kipeä, koska skolioosi ja ylilikkuvuus? Miten mä selviäisin kaikesta niistä? Auttakaa löytämään minulle hyviä vastauksia näihin! 

Noista pelkotiloistakin muuten lupasin kertoa. Niitä tulee edelleen. Niistä olen taas käynyt juttelemassa lääkärin kanssa. Hän sanoi, että mun on hyvä ottaa taas yhteyttä sairaanhoitajapsykologiin, sitten elokuussa kun hän palaa lomilta. Näin aion tehdä. Aion päästä johonkin ryhmään, missä on muita pelkopotilaita ja joitten kanssa voi käydä vaihtamassa kokemuksia. Se ois musta hirveen hienoa! Vertaistuki ja puhuminen kun on kaiken a ja ö. 

Nyt mulla on edessä hammaslääkäri keskiviikkona ja pahoin pelkään että mulle on tulossa juurihoito sen mukana. Päässä vippaa, sydän jyskyttää, välillä en saa henkeä, välillä puristaa rinnasta, välillä voisin perua ajan. Miten mä taas siitä selviän?? Mä nimittäin vihaan sitä eniten, kun pitää pitää suuta väkisin auki pitkiä aikoja, eikä voi nielasta, pelkään että tukehdun. Viimeksikin selvisin, mutta entä nyt? Kun on tulossa paljos isompi keissi? Äh.

No niii. ja sitten taas palataan mukavimpiin asioihin hetkesi. 

Seuraavat kuvat on kavereidemme häistä viikko sitten. Mihin pääsimme kaksin. Ai että oli mukavaa!! Pyry oli sen yön kaverillani, jossa häntä oli viihdyttämässä samanikäinen tyttö. Siellä oli mennyt oikein hyvin, vaikka ovi josta me vanhemmat poistuimme, oli saanut Pyryn surkuisaksi useita kertoja. Tyhmä ovi. :D

Siel oli sit yks valokuvajaa, ni se otti meistä
tällaisen kuvan!:)

 Ollaan vietelty toisiksi viimeistä lomaviikkoa kotona, kyläillen ja vieraita vastaaottaen. Mukavasti on mennyt ja lämpöäkin on riittänyt joka päivä sen 20 astetta. Tästä viikosta on tulossa paljon lämpimämpi, mikä on loistavaa, sillä tämän viikon jälkeen palataankin arkeen. Arkeen palaaminen tuntuu tällä hetkellä oikein hyvältä! Johan sitä on pari kuukautta lomailtu! Tällä jaksaa tulevan talven yli ja koulun käydä loppuun kunnialla.

Nyt alan siivoilemaan. Pyry ja I on Vaarin kanssa ulkoilemassa. Huomenna tulee yökyläläisiä. Keskiviikkona on Pyryn sydänlääkäri ja mun kauhujen hammaslääkäri. Keskiviikkona tulee kaverit saunomaan illaksi. Sen jälkeen ei olla viel suunniteltu et mitä tehdään, mutta jotain rentouttavaa on pakko tehdä vielä ennen loman loppua! :)

Lämpöisiä kesäpäiviä jokaiselle toivottelen!

-H-

Kokkola-Salla-Oulu-Kokkola-Jyväskylä-Helsinki

Heti kun I pääsi kesälaitumille, aloitimme reissun Kokkolaan.  Siellä viihdyimmekin puoltoista viikkoa, mun sisaruksilla yöpyen.

                 

Aurinkoiset ja hyvin helteiset päivät hellivät muutaman ensimmäisen lomapäivän.

Vietimmekin sitten parhaimman päivän rannalla. Pyry viihtyi vedessä liiankin hyvin. Ei meinannut suostua lopettamaan vedessä riehumista ollenkaan! Ja kovaa peräänkattomista se on kokoajan, sillä tasapaino ei ole mikään paras, vieläkään ja varsinkaan vedessä.

Siitä sitten matka jatkuikin Sallatunturille. En ollut alusta alkaen ollenkaan halukas lähtemään niin pitkälle ajomatkalle, mutta yllätinpäs sitten I:n ja lupauduin siihen. Olihan se ajomatka aika tuskaista, selkä kun on todella huonossa kunnossa. Loppumatka menikin itkien. Sillä tuo skolioosi vaivaa mua todella paljon.

Kuten kuvista voi huomata, oli sää hyvin kolea. Parhaimmillaan se näytti +11. Vaatetta siis päälle tarvittiin.

Oli se silti sen arvoinen matka. Luonnossa oli erityisen kaunista ja ehkä pääsi vähän sellaiseen ulkomaafiilikseen, koska onhan siellä aivan täysin erilaista, mihin kaupunki-ihmisenä on tottunut.

Laavulla käynti olisi varmaan ollut reissun kohokohtia, jos Pyry olisi viihtynyt paremmin. Sain kuitenkin yhden kuvan napattua kun jätkä on paikoillansa ja mussuttaa keksiä. Muuten hän olisi kokoaja ollut menossa vieressä olevaan lampeen, tai puuvajaan.

Näin turistina oli pakko noita porojakin kuvailla! Onhan ne nyt melko outoja tyyppejä! Rennosti lompsottelivat keskellä tietä ja mulkoilivat meitä muukalaisia, yhtään antamatta tietä. Mut mihinkäs meillä kiire ois ollu! :)

Käytiin me I:n kanssa katsomassa Sallalaisten omaa teatterinäytöstä. Olihan sekin kokemus :D

Aikaa vietimme tunturilla 5päivää. Siellä oli myös I:n vanhemmat ja I:n Eno.

Menomatkasta sen oppineena, että mun selkä ei kestä istumista autossa pitkää aikaa,, päätimme aloittaa matkan kohti Helsinkiä Yöpyen aina 3 tunnin välein jossain. Ei sitäkään selkä meinannut kestää, mut silti paremmin! Jos sieltä suoraan helsinkiin olisi ajanut niin matka-aikaa olisi kertynyt reilut 10h!

Ensimmäinen etappimme oli Oulun Eden. Siellä kävimme kylpemässä ja nukkumassa ja seuraavana päivänä suuntasimme sitten kohti kokkolaa.

Kokkolassa vietettiin sitten vielä pari yötä. Siitä sitten jatkoimme kohti Jyväskylää.

Pysähdyspaikkamme oli Spa hotelli Laajavuori. Ulkoapäin ei tosiaan mikään kaunis näky, mutta sisältä tosi viihtyisä. Siellä oli paljon aktiviteettia lapsille, sekä mielettömän maittava ravintola! Myös asiakaspalvelu oli loistavaa tasoa!

        

Yövyttyämme ja kylvettyämme siellä, kävimme moikkaamassa vielä Pyryn kummitätiä, jonka jälkeen suuntasimme kohti aloituspistettämme; kotia. 

Aikaa vierähti reissulla 19 päivää! Hurjaa! Vielä on muutama viikko jäljellä. Ihana olla kotona.

Menihän reissussa moneen kertaan sekä fiilis että voimat. Välillä koti-ikävä oli jo niin suuri, että olimme ihan valmista kamaa takas tänne omien juttujen ääreen. Mutta sinnittelimme ja pärjäsimme. Onneksi emme luovuttaneet, koska olihan reissu kokemisen arvoinen.

Pyry, tuo maailman valloittavin poika, nukkui reissussa yllättävänki hyvin. Se jos joku oli positiivista, sillä sen keinoin jaksoimme näinkin pitkään. Tuo poika kun osaa olla maailman temperamenttisin, lujatahtoisin ja tottelemattomin. Meille vanhemmille varsinkin. Muillehan Pyry käyttäytyy kuin enkeli. Kyllä, itku tuli moneen otteeseen ja olin monta kertaa niin poikki, että pakenin paikalta. 

Jos jotain pojalta kielsi, homma meni mahottomammaksi kieltojen jälkeen. Ei auttanut ajatusten siirtäminen toiseen asiaan, tuota poikaa kun ei noin vaan huijata. Kieltojen päälle asiaa siis toistettiin kokoajan, uudestaan ja uudestaan, pahemmin ja pahemmin. Sitten jo itse itselleen siitä tottelemattomuudesta tuohtuen, purraan itseä käteen ja yritetään kaivaa omat  silmät päästä, samalla raavitaan äidin tai isän naama reville ja nipisitellään. Kunnes tulee itku, kun pahamieli on niin kova, kun ei ole totellut. Sitten halitaan ja pussataan ja ollaaan nätisti. Kunnes taas minuutin päästä aloitetaan sama rumba alusta. 

Mutta kaikesta selvittiin, kaikki oli kuitenkin mitä ihaninta ja lomailua parhaimmillaan. Paljon mahtuu hyviä hetkiä kolmeen viikkoon. Tosi paljon. Paljon enemmän kuin niitä huonoja hetkiä. Loppupeleissä.

Nyt aiomme tehdä täällä helsingin päässä yhdessä ja yksin paljon mukavia asioita, ennen kuin palataan taas normaaliin arkeen. Onhan tässä vielä aikaa. :)

Holiday Club Saimaa kylpylä -Juhannus

 Viime vuonnahan olimme viettämässä Juhannusta Turun Caribia kylpylässä, niin nyt tuli oiva tilaisuus toistaa viettotapa ja näin teimme. Saimme I:n vanhemmilta lahjakortin, koska heillä ei ollut erinäisistä syistä, mahdollisuus sitä käyttää. Näin budjettimmekin sitten riitti tähän oivaan viettotapaan.  Matka-aika helsingistä; 3 tuntia.

Tämän näköinen oli kylpylä edestäpäin. Ei mitenkään edustava,
mutta tarinansa silläkin, nimittäin kylpylähän ei ole vanha ja
se on tehty vanhan mielisairaalan tilalle. :)

Sänkymme pääty. Oli oikein nätti huone.

Pyryn tyyliä ;)

Kylpylän vieressä on Angry birds -puisto. Oikein mukavan oloinen sisäleikkipaikka, kahdessa kerroksessa; alemmassa pienille lapsille, ylhäällä sitten vähän jo isommille. Mutta me tsekattiin kumpikin kerros ja kummassakin oli Pyryllekin paljon ihmeteltävää. Esim nämä kaksi seuraavaa kuvaa on ylhäältä.

Seinäkiipeilyä. Pyryn tyyliin pompittiin vaan
patjalle.

Vähän lintujen ammuntaa.

Alakerrassa oli sitten tämä palllomeri, joka
tietty on aina ollut Pyryn mieleen. Siellä
viihdyttiin pisimpään.

Tämä rata oli sellainen missä pehmeistä palikoista
tehtiin linnoja. Lapsi pystyi sitten vaijeria pitkin
liukua sinne ja
tuhota se linnakkeen. Se oli hauska, mutta
Pyrylle liian haastava.

Vietimme siis sisäpuistossa lauantaipäivää. Muutenhan me suurimman osan ajasta oltiin kylpylässä. Pyry rakasti kylpemistä tosi paljon. Väsykin oli kylpemisen jälkeen sen mukainen.  Siellä ei saanut kuvia tai videota ottaa, niin se puoli jää pois. Mutta kaikille voin sitä suositella, tykkäsimme kovasti!

Saimaan rantaan oli järjestetty juhannusaktiviteettia. Löytyihän sieltä jopa tuo kokko, joka toi sitten kunnolla sen juhannustunnelmankin. Pyry oli tässä kohtaa jo niin poikki että nukku koko rantaan meno ajan ja siitä aamuun asti.

Palataanpa vielä sisätiloihin. Musta tää oli niin hauska paikka! Ravintola, joka oli suunniteltu jääkiekkokaukalon ympärille! Siinä syödessä olisi voinut seurata peliä, jos sellaista olisi ollut!

Tuonne sai siis hotellinasukkaatkin mennä pelailemaan.

Sunnuntaina ajelimme sitten kotia takaisin. Oli kyllä niin rentouttava loma, välittämättä siitä että sain kamalan mahakipukohtauksen siellä ja Pyryn monta viikkoa jatkunut flunssa toi pojalle kuumeen ja sen mukana melkoisen yskän.

Käytiin sitten eilen lääkärissäkin. Kurkku punoitti ihan huolella ja keuhkoputkissa rohisi, diagnoosina vain melkoinen virus. Tätä sitten parannellessa edelleen. Ihme ja kumma, mä en oo viel sairastunu, Kumpikin poikapuolisista on. Jos tää olikin se miesflunssa? ;)

tuleva mmaalivahti? sen verran venyy!

Nyt juoksemaan tuon täystuhon perään. Kaikella rakkaudella.

Kohta on kesäloma pojallakin!

Tänäkesänä ei ole vielä oikein kunnon t-paita kelejä saatu. Kyllähän tuo mittari näyttää tälläkin hetkellä yli 20 varjossa, mutta kun yöt on kylmiä, niin se lämpö ei ole ihan sitä mitä kesältä toivoisi, saatika että t-paidalla tohtisi vielä kovin pitkiä aikoja ulkoilla. Tuullutkin on useana päivänä enemmän ku ikinä ennen ja eilen oli armottoman kova ukkospuuskakin. 

Ehkä se oikein lämmin kesä vielä tulee. 

Pyry toissayönä hieroskeli kovin silmiä ja nenää. Sieltä se kesäflunssa sitten poikaseen tarrautui. Vielä ollaan me vanhemmat terveenä. Saa nähä selvitäänkö tällä kertaa itse taudilta.

Matkakuume on kova. Tekisi mieli jonnekin etelään. Rantapallot ja napsut on ollut kovan selailun kohteena. Halvin allinclusive tälle kesälle olisi 1500e luokkaa. Mutta ei taida olla siihenkään varaa. Jääpi matka siis haaveiluasteelle. Josko sinne sitten pääsisi kun koulusta saan paperit käteen? 

Siintää meillä sentään pieni kylpyläloma edessäpäin. Sitä innolla odottaen! Siitäpä kuulette sitten reissun jälkeen. 

Pyryllä on vielä 6 päivää yhteensä päiväkotipäiviä jäljellä, sen jälkeen hän jää mun kanssa lomailemaan. En oo raaskinu enää aamuaikaiseen viedä päiväkotiin, vaan ollaa oltu kotona aamut ihan rauhassa ja sitten vasta kymmeneen on päässyt sinne aktiviteettien pariin. Mä nyt vain siis yksin nautiskelen, eli siivoilen ja lenkkeilen. Ihan mukavata näinkin, harvoin kuitenkin mahdollista.

Tänään tulee Pyryn uusi puheterapeutti käymään kotikäynnillä. Hän aloittaa sitten syksyllä Pyryn kanssa pitkän taipaleen ja Pyry näkeekin häntä sitten joka viikko pari kertaa. Se on loistokasta.

Nyt lenkin kautta poika kotiin!

Kotikaupunki sydämessäni.

Tehtiin yllätysmatka Kokkolaan. Tuo mun ihana ukkoni vain yllättäin mulle ehdotti pidennettyä viikonloppua kotimaisemissani, joka tuli oikeasti niin hyvään saumaan! Pari päivää ennen sitä itkeskelin paljon kotona ja mietin että mitä tästä tuleekaan koko elämästä,  kun kokoajan olen kaikkeen niin varuillaan.
Siellä lomaillessa pelko taas hetkeksi hellitti, ainakin kaiken muun osalta mutta ei punkkien! HYIHYI! Mä niin inhoon niitä ja  missä tahansa mentiinkin niin tarkastelin hysteerisesti ihoa, ettei varmasti ole tullut mihinkään sitä petollista piipertäjää. Ei ollut (hah!).

Matka meni taas niin nopeaa että huhhuh. Kerkesin nähdä taas vaikka ja ketä, vaikka ajattelin että mennään ihan rauhassa, ei säntäillä, vaan lomaillaan. Oli kyllä taas niin piristävä reissu että taas hetken jaksaa.

Pyrykin oli huippu reissulainen. Automatkat meni lentäen ku jäpä viihtyi niin hyvin, vaikka ei enää viettänytkään matkoja nukkuen!

Nyt on mullakin alkanut virallisesti kesäloma. Eilen oli viimeinen koe tälle vuodelle (lääkehoito) joka yllätyspyllätys taas ihan olemattomalla lukemisella meni ihan nappiin! Musta tuntuu että mut on tehty tuohon hommaan! 

Tilailen muuten paljon Wish-sovelluksen kautta kaikkea roinaa kotiin, mm. koruja ja vaatteita. Pyrylle tilasin sieltä sitten sellaiset älyttömän söpöt housut. Järkyttävä mikä lemu niissä oli! Ne pyörii jo ties monetta kertaa koneessa ja ei ole haju poistunut. Sellainen pistävä. Ehkä joku säilöntäaine tms. Sitten kun tämmöisenä pelkopotilaana luin linkin lehdestä että Jyskin jotku lakanat pitää palauttaa takaisin kauppaan, koska niissä on jotain ainetta, joka aiheuttaa syöpää. Noh, tietysti mä aloin sit pelkäämään et jotain samantapaista myrkkyä on noihin housuihin laitettu ja en uskalla niitä käyttää. VOI VOI mun kanssa! Eihän tässä maailmassa mikään muu syöpää aiheuta, eipä.

Enää 2viikkoa ni Pyrykin jää päiväkodista kesätauolle. Ihanaa! Mitähän kaikkea sitä keksisi kesäloman ajaksi! 

Listaanpa tähän vielä Pyryn sana/viittoma -varastoa ja vähän muutakin osaamista:

- Lisää -viittoman viitto hienosti ja sanoo vielä viittoman mukana "tätää".  

- Isin viittoo omalla tyylillään ja sanoo "ssssss".

- Kaupan viittoo aivan oikein ja sanoo samalla "pauppauppa". 

- Tyttö näytetään kans oikein ja sanoo "tytty" tai "tyttyööö"

- Tyyny -sanan sanoo "tyyty"

- Kun kysyy mitä lintu sanoo niin vastaa "tytytyy"

- Osaa myös käyttää "haluaa" viittomaa

- Jano viittomakin tulee vähän omaperäisesti, mutta silti ymmärrettävästi.

- Kellon osaa myös viittoa ja samalla pitää sellaista "klikklokklikklok" -ääntä ja sanoo lopuksi että "käykäykäy" , tarkoittaen että kello käy :D.

- Laittaa sormen suun eteen kun miettii, oikea viittoma onki sit ihan erilailla! Kukin tyylillään.Heh.

- Fröbelin palikoita halutessaan lyö nyrkkejä yhteen ja sen jälkeen pärisyttää sormella huultansa! (matkien siis soo soo sormilla -biisin kertosäkeen leikkikohtaa).

- Robinia taas pyytää soittamaan huutamalla "KAH". 

- Puistaa päätänsä jos ei jotain halua ja monesti lisää myös "e" sanan siihen jatkoksi.

- Hyvää yötä kun toivotellaa, sanoo Pyry "tä". Eli paljon on käytössä viimiset tavut puhumisessa.

- "PÄÄÄÄÄ" ja hakkaa päätänsä samalla, jos siis kysytään että missä Pyryn pää on.

- Jos puhutaan kuuma -sanasta, aivan sama missä lauseessa ni Pyry alkaa puhaltamaan.

- Viittoo jäätelö -sanan  lipaisemalla etusormeaan kielellä. Melkein oikein ;)

Pyryllä riittää huumoria myös paljon. Saattaa osoittaa itseänsä ja viittoa tyttö-viittoman. Siihen kun tokaisen että Pyry ei ole tyttö, vaan poika, ni Pyry siihen nauraa räkäisesti "hähäääää". 

Melkoisen ihana pieni poika. 

Miksi pelkään elämää? Katselmus astetta syvemmälle sisimpääni.

Ajattelin kirjoittaa teille asiasta, joka on todella henkilökohtainen, jota on yritetty monet kerrat hoitaa kuntoon, siinä onnistumatta, joka saa mulle ahdistuksen ja paniikkikohtaukset aikaan. Kaikessa lyhykäisyydessään sen asian nimi on:

PELKÄÄMINEN.

Pelkään oikeasti ihan kaikkea. Välillä oikeasti nauran tälle mun pelkäämiselle.
Pelkään sairastumista johonkin vakavaan. Pelkään että jostakin pienestä kehittyy jotain suurta, esimerkkinä vaikka että joku haava tulehtuu niin pahoin että kuolen. (tämä tatuoinninottaminen oli yksi mun pelonkohtaamisia, vieläkin pelkään että siitä tulee jotain pahaa mulle.)
Pelkään kuolemaa. Sitä että joku mun läheinen menehtyy. Pelkään että sekoan.
Pelkään että en saa oikein mitään aikaiseksi tässä elämässä, etten pääse eteenpäin.
Pelkään kaikki hyönteisiä, tällä hetkellä punkkejakin niin paljon, että olen ihan hysteerinen tuolla joenvarrella lenkkeillessä.
Pelkään syömishetkiä, varsinkin jos Pyry syö niin pelkään että hän tukehtuu.
Pelkään lentämistä lentokoneilla. Pelkään sitä peltipurkissa olemista ja sitä että sieltä ei pois pääse jos paniikki iskee.
Pelkään autolla ajamista isoilla teillä.
Pelkään etten voi saada enää lisää lapsia, koska pelkään raskaaksi tulemista, raskaana olemista, synnytystä, jos jotain pahaa tapahtuu jossain vaiheessa raskautta/synnytystä/vauva-aikaa.
Joka hetki pelkään että jotain kamalaa tapahtuu, että kaikki hyvä viedään multa pois.

Pelkään siis ihan kaikkea, mitä voitte vain kuvitella.

"Lopeta pelkääminen ja ala elää". Sitä on sanonut mulle niin niin niin monet. Helpommin sanottu kuin tehty. Yritän parhaani. Silti pelkään joka päivä. Enkä ymmärrä itseäni että miksi. Se on jotenkin niin uskomatonta, Miksi pelätä jotain mitä ei ole käynyt? Miksi en pysty vain relaamaan ja nauttia siitä kaikesta mitä hyvää mulla on? Miksi pelkään jotain ruokailuhetkiä niin paljon että olen kokoajan valppaana, ettei Pyry tukehdu? Mietin päässäni että mitä mun täytyy sitten tehdä jos niin käy. Pelkään sitä että musta ei pidetä, että kaikki ympärilläni olevat ihmiset miettii vain kokoaja sitä että miltä minä näytän, kuinka mä oon niin lihonu, kuinka munkans ei viitti enää hengailla ku näytän siltä ku oisin posliinikauppaan eksynyt norsu, kuinka mä oon muuttunut niin ihmeelliseksi ja oudoks. Miettikää. TYHMÄÄ. TYPERÄÄ. ITSENSÄKIUSAAMISTA.

Tää kuulostaa varmaan ihan sairaalta. Sitä se onkin. Tiedän.
Oon monet kerrat käynyt juttelemassa asioista, vaikka minkälaisen asiantuntijan kanssa. Silti, se vain seuraa mukana, ja olen viimeisellä juttelukerralla sanonut asiantuntijalle että ei se vain auttanut. En vain usko siihen että saisin tämän kaiken pelon musta pois ja että opisin taas olemaan sellainen lepponen tyyppi, vailla huolenhäivää.

En oikein tiedä että mikä mut on ajanut tähän pelkäämisen kierteeseen? Pyryn sydänleikkaus? Pyryn erityisyys? Synnytys, joka oli melko kamala? Lapsuuden uskonto ja siitä eroaminen? Vai henk.koht kokemus, jossa oli itsellä hengenlähtö erittäin lähellä? Vai joku aivan muu? Mikä? Ja miten siinä voisin auttaa itseäni?

Mä oon hirveän positiivinen ihminen. Musta ei todellakaan huomaisi päälle päin että tuo PELKO on mun riivaaja. Nauran paljon ja rakastan elämää. Rakastan kaikkia mun läheisiä ihan mielettömästi ja haluaisin kokoaja sitä kaikille kuuluttaa ja sanonkin sitä aika-ajoin. Olen huomaavainen ja arvostan mun ympärillä olevia ihmisiä niin paljon, välillä vähän liikaakin, koska oman itseni unohdan.

Yritän kätkeä kaiken pelon ja pahanolon sisääni ja tuoda vain esille kaikkea hyvää, korostaen niitä, että uskoisin siihen että oikeasti, mulla on niin hyvä elämä, mun pitää nauttia siitä, koska kaikilla näin hyvin ei ole asiat.
Olen mielettömän avoin ihminen, sen takia mun on tännekin todella helppo avautua. Välillä jopa liiankin avoin. Kaikkea ei tarvisi kaikille kertoa, mutta sellainen mä olen.
Olen aina ollut sellainen, mutta ennen Pyryä en pelännyt. En ainakaan muista sitä. Olin aina mielettömän iloinen, positiivinen, hauska jne. Olen vieläkin, mutta tuo pelkääminen määrittelee mua aika paljon nykyään.

Suurissa ihmismassoissa ollessani, varsinkin silloin kun niitä tärkeimpiä läheisiä on vierellä, tunnen että kaikki pelko kaikkoaa ja on hyvä olla. Mitä enempi läheisiä ympärillä, sitä levollisempi ja onnellisempi olen. Voisiko tämä taas johtua siitä että olen kasvanut suurperheessä? Siinä oli aina paljon ihmisiä ympärillä. Nykyään tätä arkea pyörittää vain me kolme. Suurinosa läheisisistä monensadankilometrin päässä. Olen aina halunut itsekin monta lasta jalkoihini pyörimään, mutta elämäntilanne sitä ei ole vielä sallinut, ikääkin alkaa olemaan jo yli 30 ja enää niitä ei välttämättä kerkeä hirveään montaa synnyttämään. Varsinkaan jos sitä vielä pelkää!

hmm.. Sellainen purkaus. Onko muilla tämmöistä? Tai onko joku tämmöisestä hillittömästä pelkäämisestä parantunut?

Kiitos jos jaksoit lukea, ja kiitos jos jaksat jollain tavalla rohkaista mieltäni. Kiitos jos arvostat mua vielä tämän kirjoituksen jälkeenkin :D

Kevätjuhlat

Vähän silmäkulma kostui kun katsoi omaa lasta hänen ensimmäisissä kevätjuhlissa.  Hiirenä hän siellä piipersi menemään.  Muut hienosti joukkueena esiintyivät, Pyry valtasi yksin estradin toisen pään ja esiintyi yksinään toiselle puolelle yleisöä! Saaden hymyjä ja nauruja katsojiltaan.

Muiden  esityksiä  jaksoi hienosti seurata istualteen muiden kanssa.  Innostukseltaan vain kuitenkin naureskeli ja kiljahteli joka välissä. Taputtamisesta puhumattakaan.

Huikee pikkuäijä!!

Tänään muuten aamulla kun olin lähössä päiväkodille, kerroin Pyrylle et mihin mennään. Niin poika vastasi viittoen sekä sanoen "pauppaan pauppaan" , kauppaan siis olisi ollut menossa ;)

Nyt me vielä hetki leikitään.  Sen jälkeen onkin pojan nukkuaika. Sitten minä linnottaudun sohvalle valvomaan euroviisuja!

Moii.