Rv 14 ja kumpi se siellä majailee?

Huomenna starttaa jo rv 15. Vauvalla pituutta jo nyt päästä peppuun 8 cm ja jalkoineen 10cm. Hän hyörii ja pyörii paljon ja tunnen jo pientä kuplintaa välillä. En siis vielä kunnon potkuja tietenkään. 

Vatsa kasvaa kovaa kyytiä, koska kohtu ja vauva siellä sisällä spurttaavat tällä hetkellä kunnolla. Muutamassa viikossa tulee monta senttiä pituutta. 

Nyt mulla on alkanut jo melkoiset iskias kivut selässä. Tämä oli arvattavissa, sillä eihän selkäni ole iskussa ollut vuosiin. Silti vain yritän ahkerasti liikkua. 

Meillä tosiaan oli se nipt-testi ja vastaukset tuli viikon puolessa välissä. Kromosomipoikkeavuuksia ei näkynyt, ainakaan niitä yleisimpiä, mitä siis vain tutkittiin. Jotain muutahan voi olla, mutta näitten osalta ainakin kaikki mainiosti. Tämän testin avulla saatiin myös tietää sukupuolikin samalla 100%.

En tiedä miten mukamas vois olla kysymättä sitä kun sen saa tietää ihan varmaksi? 

Ei meistä ainakaan siihen ois ollut. Eihän musta ole edes salailemaan teiltäkään sitä kumpi siel on. 

Pyry saa siis pikkusiskon. Oikeasti, pikkusiskon! Meille tulee tyttö! Ollaan niin onnellisia siitäkin! Aivan ihana juttu. Olikin vahva äidinvaisto et tyttöhän siellä on. 

Arvata vain voitte, onko vaikea pidätellä itteä ja olla ostelematta mitään? Noh kävin jo yhden mekon ostamassa. Ja bodyn. Ja talvimyssyn. Hih. 

Ai että mä rakastan tätä elämätä. Ihanaa ja jännittävää. Ja nautin kovasti siitä, että elän hetkessä, enkä pelkää kokoaja pahinta. Se on ihan tosi iso juttu mun sairaushistoriaa kun katselee. Ei itsestään selvää ollenkaan. Paljon olen tehnyt töitä sen eteen, että tällä mielialalla tässä porskutetaan. 

Muutama kuva taas teille tästä meidän pikkuherrasta. Hänelle kuuluu hyvää. Hän nauttii tästä kesän lämmöstä ja hän kovasti koittaa matkia kaikkia sanoja. Hänestä kasvaa kovaa kyytiä isoveli ja hän tulee olemaan ihan varmasti paras isoveli ikinä. 

Hän nukahti tänään kädet ristissä hokien "äsiä" (isiä joka juuri silloin lähti frisbeetä heittelee) ja saaden samalla minulta jalkojen hierontaa, ku jalat syliini nosti. Hormoonien myllerryksessä minä taas itkin,  koska niin söpöä. Itken nykyään kokoajan. Kaikelle. Koska kaikki vaan on niin liikuttavaa ja söpöä. 

Nyt luen ja käyn nukkumaan ja riemulla uuteen työviikkoon. Palaan taas pian! 

Rv 13 ja nt-ultra.

Siellä se meidän pieni mötkylä köllötteli letkeästi kädet pään takana ja liikuskeli hirveästi. Kätilö sanoi vauvan näyttävän jo nyt mahdottoman söpöltä tapaukselta. Uskon häntä. Eihän tuo mötkylä voi muuta olla! Pituutta päästä peppuun oli hurjat 5,5cm. Näkyi molemmat kädet ja jalatkin. Niskaturvotusta olin vain 1.1mm ja koko vasta raskausviikkoja 12+1. 

Laskettuaika on siis näiden tietojen mukaan 12.12.2017, eli meidän kihlapäivänä! Mikäs sen parempi päivä oiskaan! 

Kaikki vaikutti siis varsin hyvältä. 

Ultran jälkeen meninkin sitten vielä verikokeisiin jossa multa otettiin Nipt-testi. Tämmöinen testi on oikeus saada lapsivesipunktion sijasta, sillon kun ensimmäinen lapsi on ollut erityinen. Tämä testi kertoo siis aika suurilla prosenteilla sen, että onko vauvalla trisomiapoikkeavuutta. Kolmea eri trisomiaa siitä siis tutkitaan. 

Tulokset kuulemme ensiviikolla. 

Tämmöinen testi on myös yksityisellä ostettavissa itselle, mut on kuulemani mukaan erittäin arvokas testi. Yllätyksenä tuli myös se, että mahdollisuus tietää sukupuoli samalla on meistä vanhemmista kiinni. Siinä kun sekin selviää. Mitäpä luulette, että vastattiinko kysymykseen ei tai joo, kun kysyttiin, että halutaanko siitäkin vastaus tietää? Miten oisit itse tehnyt? Oisitko pystynyt vastustaa kiusausta jos kerran on tällainen mahdollisuus tiedossa? 

Vielä on mahdollisuus että testi ei onnistu. Joskus näin käy ja se johtuu siitä, että näytteeseen ei olla saatu riittävästi dna:ta.

Jännittävissä tunnelmissa siis etenemme tällä hetkellä. :) pääasia tietysti, että Ultrassa kaikki näytti mallikkaalta ja vauva voi mahassa hyvin ja hyvin eloisalta vaikutti. 

Ja taas tähän loppuun viel muutama kuva meidän "agusta". 

Jännittäviä aikoja rv12

Nyt kun viikot alkavat raskauden osalta lähenemään 12 ja aika niskaturvotusultraan on maanantaina, niin mahan pohjassa kutkuttaa ja kipristää. Mua jännittää kovin! Entä jos kaikki ei olekkaan niin kuin pitäisi? Mitäs sitten tapahtuu? Eihän se auta kuin mennä päivä kerrallaan ja toivoa parasta, mutta on se haastavaa! Sen myönnän.

Mahakin on alkanut saamaan jo pyöreyttä. Eteenpäin kallistunut kohtu tekee vatsasta jo tässä vaiheessa hieman kookkaamman ja toinen raskaus kun on, maha tulee hieman nopeammin näkyviin. 

Pahoinvointi on pysynyt poissa viikon. Onneksi. Refluksi kun on alusta asti ollut pahana ja siitä johtuva närästys niin ei tässä sitä pahaa oloa enää kaivatakaan. Välillä itkeä pillitän illalla kun on töiden jälkeen kova väsy, mutta kun ei nukkua pysty närästyksen takia. Tämä kestänee koko raskauden, valitettavasti ja luultavasti taas pahenee loppua kohden. Mulla on kyllä lääke tähän käytössä, mutta en ihan jatkuvasti sitä halua  suusta alas vedellä. Lääke kun silti on. 

Milelihaluja tässä raskauden on tähän mennessä ollut pottumuusi ja maito, sekä suolakurkut. Mansikat vievät silti näistäkin voiton! Inhokkeja on enempikin. Meinaan oksentaa kun joku edes mainitsee sanan rennie tai magnesium purutabletit. Se mielikuva jo siitä suutuntumasta saa mut yökkimään. :D 

Ahdistuneisuushäiriö ja pakkoajatukset on pysyneet hyvin aisoissa. Muutaman kerran on tullut jumiutumista ajatuksiin, mutta olen päässyt siitä pois niin, ettei paniikkia ole kerennyt syntymään. Toivottavasti tämä jatkuu näin. 

Pyrylle olemme jo vauvasta puhuneet. En tiedä kuinka paljon hän siitä ymmärtää vielä, mutta jokatapauksessa hän tulee jo nyt spontaanisti antamaan masulle pusua ja sanoo "vaavva". En kestä kuin söpöä! 

Mulla ja I:llä vauvakuume sen kuin kasvaa. Tulee paljon katseltua Pyryn vauvakuvia ja siinähän ihan herkistyy. Miten voi oma lapsi olla niin kaunis? Käsittämätöntä. Ei malteta edes odottaa mikä toinen ihanuus sieltä tulee jouluun mennessä. (veikkaan et synnytän itsenäisyyspäivänä, tai ainakin toivon niin!). 

Muutama kuva itse blogin päähenkilöstä vielä tähän loppuun.. Palataan ensiviikolla asiaan. :) 

Niin pieni vielä, mutta niin suurta ja ihmeellistä.

Mä en voi olla enää hiljaa. Mun on pakko kertoa teille tämä uutinen. Silläkin riskillä, että vielä aika alussa menevä asia, mutta jos huonosti kävisikin niin onpa paikka minne purkaa asiaa. 

Pyrystä on tulossa huimaa vauhtia isoveli. Me teimme sen. Mä tein sen. Mä uskalsin. Joulukuussa se ihme tapahtuisi. 

Meille tulee vauva! 

Olo on onnellinen. Mä voin psyykkisesti niin hyvin. Mutta sitten on tuo raskauspahoinvointi joka verottaa mun elämää  tällä hetkellä kovin. Oksentamiseltakaan ei olla nyt vältytty. Pyrystä ei tämmöistä nimittäin ollut. Närästystäkin on 24/7. Yöt on kehnoja olon takia. Mutta silti mun sydän tuntee isoa kiitollisuutta. 

Nyt on menossa raskausviikko yhdeksän. Maanantaina alkaa jo kymmenes. 

Mahakin jo jokseenkin pullottaa vauvamaisesti, kuulemma niin eteenpäin kallistuva kohtu kuin olla saattaa, että ei kuulemma ihmekään. Kaikki näytti muutenkin juuri siltä mitä pitää kohdussa.  

Mutta näihin tunnelmiin. Tätä vauvahuumaa ja Pyryn ymmärtämistä asiaan varmasti puimme jatkossa enemmän. 

Kommunkoinnin päivitystä nykyaikaan.

Kävimme viimeviikolla apuvälinelainaamossa Pyryn kanssa, hakemassa hänelle kommunikoinnin tueksi apuvälineen. Saimme hänelle sitten ipadin johon saamme tehtyä hänelle kommunikointialustan, sen kautta hän voi meidän kanssa keskustella asioista tai kertoa meille asioita tai vaihtoehtoisesti me näytämme Pyrylle sieltä asioita mitä seuraavaksi tapahtuu; asiat menevät kuvamuodossa paljon paremmin tälle nassikalle ainakin perille. Ohjelman nimi on gotalkNow+. 

Emme ole vielä saaneet tehtyä tätä alustaa ihan loppuun saakka, mutta silti Pyryn kohdalla tämä on osottautunut jo tähän mennessä hyväksi apuvälineeksi. Hän käy ahkerasti läpi padilta löytyviä kuvia ja toistaa sanoja perässä. 

Tälle koneelle ei saa kuin tämän ohjelman lisäksi Pyrylle oman päiväkirjan, sinne esimerkiksi päiväkodissa voidaan kertoa kuvin/videoin Pyryn päivästä oikean päivän kohdalle. Eli siis tällä koneella ei pelata tai surffata netissä. Toimii ainoastaan kommunkoinnin apuvälineenä.

Tässä pikkuinen videon pätkä miten tuo niinku käytännössä toimii. Raakaversio edelleen siis vielä.

Joskus otan sitten teille videokuvaa siitä kun Pyry itse tätä käyttää. Tai kun on oppinut jotain jo tällä kertomaan. :)

213-kansainvälinen downinsyndrooma päivä.

Kansainvälistä Downin syndrooma -päivää vietetään vuosittain maaliskuun 21. päivä. Päivää juhlistetaan jo useassa maassa ympäri maailman. Downin syndrooma johtuu kromosomin 21 virheellisestä määrästä, kahden sijasta niitä on kolme. Siksi päivämäärä 21.3. 

  Downin syndrooma on tunnetuin kehitysvammaisuutta aiheuttava kromosomivaurio.

MITÄ DOWNIN SYNDROOMA TARKOITTAA

Hän on lahja täydellinen. Yksilönä ainutlaatuinen.

Sai silmät mantelinmuotoiset ja nenän aivan 

pikkuruisen. Korvat menninkäisen sai ja suppusuun

niin suukotettavan.

Yllätyksen toi valtavan ja kertoi sen vasta kun tänne syntyi.

Näin on parempi. Äitinä tuumin. En vaihtaisi pois.

Rakkautta suurenmoista jakaa hän. Ei vain meille

 vaan meille kaikille jotka ympärillämme ovat.

Yllättää taidoillaan ja saa äidin ja isän joka kerta

itkemään. 

Lahjoja saamme joka päivälle, lahja on se

kun saamme olla hänen vierellä. Suurinta mitä voi ihminen toiselle antaa.

Ei mitään vikaa ole. Missään suhteessa. Pieni lapsi. Kasvaa ja kehittyy.

Omaa tahtiansa, niinkuin me kaikki. 

Häntä suojelemme. Hän suojelee meitä. Hän opastaa meitä. Ja teitä.

Paremmin ei olisi voinut käydä.

Täydellistä.

Mahottoman ihanaa 213-downpäivää! <3 

uusi koti ja stressin hälvenemisen varjopuolet.

Nyt se on ohi. Olen reippaan kuukauden riehunut edellisen kotimme kimpussa ja tehnyt töitä kovasti, että ollaan päästy eroon kaikesta turhasta. Siellä nimittäin oli tavaraa meidän reippaan 9 vuoden elon jäljiltä ja I:n edesmenneen mumminkin jäljiltä. Myin tavaraa, lahjoitin tavaraa, kierrätin tavaraa ja uudistin tavaraa. Sen jälkeen tavarat vaihtoivat paikkaa tänne toiseen kotiin ja täällä jatkoin samaa hääräämistä. Nyt se on ohi ja nyt saa vetäistä henkeä. Ei tästä tekstistä edes voi ymmärtää sitä mikä työtaakka se oli. Voin vain sanoa, että nyt olen melko rikki siitä tohinasta.

Mutta nyt täällä uudessa kodissa näyttääkin jo jotakuinkin tältä:

Siitä tuli kiva. Kotoisa ja alkaa jo muistuttamaan joiltakin osin sitä mistä pidämme. Tämä ei ole se meidän viimeinen koti, niin tähän emme vielä panosta niin täydellisesti kuin voisi. Mutta silti sen verran, että täällä viihdymme kaikki.

Tämä on ihanan avara asunto. On tilaa hengittää!

Pyry on alkanut jo pikkuhiljaa ymmärtämään varmasti sen, että tämä on meidän uusi kotimme. On kovasti tutustunut omaan  huoneeseensa ja viihtyykin siellä hyvin. Tuntuu, että kun hänen omat lelut on löytäneet omat paikkansa niin hän kaivaakin ne esiin paljon mieluummin ja niillä leikkiikin.

Talomme puistokin sai hyvän vastaanoton. Se onkin ihan loistava kun ei  tarvi kuin ulko-ovi avata niin on rauhallisessa puistossa leikkimässä.

Iltaisin Pyry suostuu nukahtamaan omaan sänkyyn mutta kahden maissa viimeistään kömmitään äidin ja isän väliin jatkamaan unia. Tämä on ihan ok. Jos en itse nukutuksi saa niin siirryn Pyryn huoneeseen. Tämän vuoksi laitoimme Pyrylle jo normi mittaisen sängyn, että sekin mahdollisuus on olemassa. Vielä jos sinne joku yö jaksaisi huonoista unista huolimatta kömpiä ;).

Pyryllä tuli uusi kaksisanainen lause menneellä viikolla: "aikkuu ennää". Viittoi siis suihkua samalla. Kysyin sitten, että "suihkuunko mennään" ja vastaus oli "Joo". Tottakai silloin mentiin suihkuun vaikka nukkumaan meneminen olisi ollut ajankohtaisempi. :)

Nyt sitten perjantaina nautinkin sitten raskaan työn päätteksi siskoni kanssa kylpylässä polskimisesta ja ravintolassa syömisestä synttäreidemme kunniaksi. (mittariini tuli 32). Vanhuus ei tule yksin ;).

Ja tämän ihanan hetken jälkeen sairastuinkin flunssaan, joka toi mukanaan rytmihäiriöt ja ahdistuksen. Pitihän nekin saada tietysti kun stressi hälvenee.

Kävinkin sitten eilen EKG:ssä kovien sydänmuljahduksien takia ja jotain Ekg poikkeamaa olikin jossain T-aallossa, mutta pääsin kotiin lepäämään täyttä lepoa keskiviikkoon asti kun verikokeet viittasivat siihen, että sydämessä näillä osin kaikki kuitenkin kunnossa, mutta jos uudestaan tulee niin sitten lisätutkimuksia kehiin.

Oli muuten sangen pelottava kokemus. Heräsinkin sen jälkeen yöllä paniikkikohtaukseen joka ei ottanut laantuakseen. Juuri kun pääsin kehumaan, että paniikeista en ole sitten tänä vuonna kärsinytkään juurikaan.

Nyt aion siis levätä. Totaalilepoa keskiviikkoon asti. Sitten mun viikonloppu on kotikaupungissani Kokkolassa. Ihana taas sinne päästä <3