Kommunikointia kuvakortein

Kuvakortit on nykyään tosi tärkeä osa meidän meidän päivittäistä kommunikointia.

Pyryllä siirtymätilanteet on erittäin hankalia, joten näiden käyttö on todella tärkeää jos haluaa yhtään helpommalla päästä asioissa eteenpäin. Hänelle ei auta sanoa pitkää litaniaa, että mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan hänen kanssa on edettävä ns. asia eli kuva kerrallaan, hän nimittäin "unohtaa" hyvin nopeasti mitä hänen on käsketty tekemään jos ei ole kuvia näyttämässä järjestystä.

Muutenkin erittäin tarkasti rytmitetty päivä on varsinkin näille erityislapsille hyvin tärkeää, ainakin useammille. Pyry menee ainakin hyvin helposti levottomaksi jos tietyistä rutiineista poiketaan, sen takia tuo viikkostruktuuri on erittäin tärkeä meille tällä hetkellä.

Tämä kuva pyörähtikin jo edellisessä tekstissä.

Pukemis- ja riisumistilanteet on esimerkiksi sellaisia tilanteita missä nämä kortit ovat iso apu. Ilman näitä sitä istua nökötetään lattialla, räplätään valokatkaisijaa, tuijotetaan itseä peilistä tai kiukutaan kunnolla, kun ei vain aivot yksinkertaisesti anna käskyä toimia niin miten tarkoitus olisi, eli jumitetaan. 

Toinen tapa tehdä asioita on se, että kerrotaan sanoin, mitä pyryn täytyy tehdä, eikä näytetä kuvia. Silloin Pyry tekee yhden asian kerrallaan ja sen jälkeen varmistaa, että saako hän seuraavan teon jälkeen katsoa muumia. Auta armias jos rupeat kertomaan, että; ei vaan sitten tapahtuu se ja se ja se ja sitten vasta saat katsoa muumia.. niin jo on sota pystyssä ja ei tapahdu enää yhtään mitään. 

Eli nyt näytämme kuvat mitä pitää tehdä ensin ja sen jälkeen yleensä saa tehdä sitä mitä eniten haluaa. Homma toimii paljon paremmin, paitsi ei tietenkään silloin kun ei ihan oikeasti vain kiinnosta totella, eli kun kiukututtaa. Silloin saa kiukutella. Tehdään asiat kun ollaan siihen taas valmiita. 

Nyt käytämme näitä jatkuvasti. Ehkä saamme uhmaakin näiden avulla hieman taltutettua, jumittamisen lisäksi.

Enää 4 yötä ja sitten on leikkaus.. melko jännitävät olotilat.

Paljon onnea vaan...

Pyry täytti viikonloppuna 6 vuotta.  Aamulla me I:n kanssa lauloimme onnittelulaulun Pyrylle ja hän istui sen ajan ylpeästi sohvalla. Laulun lopetettua kiitteli meitä kovasti sanoen "ozz" ja avasi pakettinsa. Hienosti osasi myös sanoa "khyysi" ja näyttää kuutta sormea. 

Päiväkodissa juhlia vietettiin tietenkin jo perjantaina, jossa Pyry oli jakanut synttäripullat kavereilleen tyyliin; "kaverille, omaan suuhun, kaverille, omaan suuhun". Olikin mennyt monta pientä pullaa suuhun sen kierroksen aikana. :D

Järjestimme tosiaan syntymäpäivät Jaatisen Majalla, joka sijaitsee malminkartanossa. Se on vammaisperheiden monitoimikeskus. Loistavat isot tilat, josta löytyy hyvät peuhutilat lapsille.

Neljäsosa synttärivieraista pääsi paikalle, koska emme halunneet Kuun takia ottaa riskiä, että hän saisi taas jonkun taudin kun vielä kovin pieni on, niin emme päästäneet ketään itsensä kipeäksi tuntevaa ystävää paikalle. Silti meitä oli iso joukko.

Kuten kuvista myös huomaa,

 Pyry omaksui keskipisteenä olon oikein hyvin ja nautti täysillä saamastaan huomiostaan. Lauleskeli itselleen myös onnittelulaulua jatkuvasti uudelleen ja uudelleen.

Hän on kyllä täydellinen kuusi vuotias poika. Sillon kun hän haluaa, hän on hyvin reipas ja sen lisäksi hän on aina kaikki huomioonottava, iloinen, huumorintajuinen, auttava, tunteellinen ja leikkisä, jolta ei tietystikkään omaatahtoa ja itsepäisyyttä puutu.

Hyvä sekoitus kaikinpuolin. Hänen kanssa aika lentää, eikä takuulla tule tylsiä hetkiä. 

Ihana rakas!

Juhlapäivä oli erittäin onnistunut ja kaikille perheessä maistui seuraavana yönä pitkät unet!

Valmistautumista leikkaukseen

Maaliskuun 7.päivä on Pyryn lonkkaleikkauspäivä, eli ihan pian. Tässä on itse jo puolen vuoden päivät kerennyt siihen sisäisesti valmistautua, mutta ei se asia helpommaksi muutu vaikka kuinka järkeilisi. Leikkaus nyt vaan on todella iso leikkaus ja toipuminen pitkä. Ensin ollaan viikko sairaalassa ja sitten vielä kotona neljä viikkoa kävelemättömyyttä. Siinähän on tosiaan kokoalavartalokipsi, sen kanssa ei pitkälle pötkitä, jos ei äiti tai iskä kanna. 

Pyrylle olemme yrittäneet kovasti kertoa tulevasta tapahtumasta, mutta mä luulen, että hän ei tätä oikein ymmärrä, sillä vastaus on aina "jeeeeeeee" ja hirmuinen tuuletus, kun mainitsen sanat: leikkaus, lääkäri,  kipsaus ja kotona makaaminen. 

Viisi viikkoa kipsin kanssa on pitkä aika, kelle tahansa ja siihen on syytä keksiä kuusi vuotiaalle pojalle tekemistä, ettei aivan poika hajoaisi oloonsa (ja siinä samalla vanhemmat). 

Viikkoja auttamaan ollaan kehittämässä viikkostruktuuria. 

Vielä tämä on alkutekijöissään, mutta kovasti suunnittelen ,että mitä kaikkea aina viikkoon voi päiviin laittaa, että mielenkiinto säilyy kotona makaamiseen. Siihen otan ilomielin teiltä vinkkejä, koska ne asiat joudun ensin tulostamaan ja laminoimaan, ennen kun ne tähän saa kiinni. 

Varmaan Pyryllä tulee aika paljon vietettyä aikaa tabletilla, johon olisi hyvä hommata kehittäviä pelejä. Onko niihin vinkkejä? Pyry on n. 3 vuotiaan tasolla monissa asioissa niin siihen ikäluokkaan nämä täytyisi sopia.

Sen lisäksi pleikkariin onneksi saa pyörimään lempiohjelmia DVD:ltä. Löysinpäs onneksi kirpparilta Pyryn lemppariohjelmiin kuuluvaa materiaalia.

Nämä mikkihiiret oli kyl todellinen löytö tosissaan! Voittajana kävelin hymy huulilla ulos liikkeestä. Tiedättekö sen tunteen, kun on etsinyt jotain kauan käsiinsä ja ne ilmestyy siihen kuin taikaiskusta juuri sopivana ajankohtana ja ihan pilkkahintaan. Minä tiedän. Hahah!

Tietysti myös herkutteluhetkiä saa olla muutama enempi viikossa kuin yleensä! Mutta onneksi Pyry rakastaa esim. Mansikoita enempi ku karkkia, niin tuo ei ole niin justiinsa vaikka niitä vain herkkuhetkiin tarjoaisi.

Näiden lisäksi joka viikko kotia tulee puhe- ja toimintaterapeutit, niin säilyy ne muutamat päiväkodissakin tapahtuvat rutiinit viikoissamme.

Tietysti päivissä säilyy laulu- ja lukemishetketkin.

Ensi viikolla on tosiaan sitten labrojen ottoa ja anestesialääkärin tapaaminen, sekä keuhkokuvaus. Pyryllä on viimeinen päiväkotipäivä ensi keskiviikkona ja sen jälkeen hän palaakin sinne vasta huhtikuun loppupuolella. Pidämme varmuudeksi hänet kotona tuon viikon ennen leikkausta, ettei vain mikään pöpö pilaisi suunnitelmia.

Tämä on kyllä inhottavaa aikaa taas meidän elämässä, mutta seitsemän viikon päästä tämä alkaa olemaan vain yksi muisto muiden muistojen joukossa.

Tukkoisen nenän pelastaja on NOSIBOO.

Tunnetusti meidän perheessä ei tukkoiselta nuhanenältä olla vältytty tänäkään talvena. Erityslapsena Pyry kuljettaa kotiin mukana jokaisen räkätaudin ja aina erittäin rajuna.

Tähän mennessä olen käyttänyt babyvac -nenäimuria kun tukkoinen nenä on sitä vaatinut. Erittäin hyvä laite sekin liman imemiseen nenästä, mutta imuriin kiinnittäessä erittäin kovaääninen kapistus. Ääniyliherkkänä lapsena Pyry on pitänyt päässä kuulosuojaimia ja silti se on ollut epämiellyttävää hänestä. Öisinkin tämä laite on ollut epäkäytännöllinen, varsinkin kun on enemmän lapsia, niin imuri heidät muutkin herättää. Ainakin meillä Pyry heräsi kun vauvaa joutui sillä imemään.

Netissä surffaillessa eteeni sitten tuli tuote nimeltä Nosiboo. 

Sehän oli pakko saada ja nyt se on meillä. Nenäimuri osottautui heti hitiksi meidän perheessä.

 Nosiboota on saatavilla kolmena (3) eri värinä. Sininen, vihreä ja vaaleanpunainen.

Me valitsimme vaalean punaisen.

Näppärän kokoinen paketti. Imuri näyttää Nallelta ja se on pelkkää plussaa. Nallen korvista saa kivasti kiinni ja niistä on helppo kantaa imuri paikasta toiseen tai lapsi voi niistä pitää kiinni nenän tyhjennyksen ajan. 

Nenään menevä suutin on pehmeää ja taipuisaa BPA-vapaata muovia. Tuntuu mukavalta nenää vasten.

Tuotetta voi käyttää 2min kerrallaan, liika käytön ehkäisemiseksi. Sen jälkeen tuote on 50min "unitilassa" jotta turvallinen käyttö säilytetään.

Pyry oli heti innoissaan tutustumassa tuotteeseen. 

Imurissa on myös tehon voimakkuuden säädin, jos on vuotavampaa tuotosta niin säätimen voi kääntää pienimmälle teholle. 

Pyryheti alun alkajaiseksi alkoi itse sillä tyhjentää nenäänsä. Melko tyytyväinen tuotteen testaaja! Saaliskin nenästä oli hyvä.

Tässä vielä pieni videonäyte testaamisesta.

Käytön jälkeen nenäsuutin ja suodatin poistetaan laitteesta ja pestään saippuavedellä. Helppoa! 

Näin yhden kerran kokeilujen jälkeen erittäin näppärän oloinen laite. Tämän perusteella ei lapsiperheillä tähän imuriin laittama raha mene hukkaan. Sitä voi käyttää muuten kaikki vauvasta vaariin, säästää nimittäin aikuisenkin poski- ja sivuonteloita kun ei voimakkaasti niistä paperiin.

... Ja mitä paremmin saa pienet nenät puhtaaksi limasta, sitä pienempi todennäköisyys on esim. korvatulehduksilla.

Kerron joskus toisen käyttökokemuksen jälkeen lisää tuotteesta.

Nosiboohon pääset tutustumaan lisää tästä.

Tilatessasi Nosiboon nenäimurin, voit käyttää             alekoodia'pyrytysta' niin saat nenäimurin                    hieman parempaan hintaan.

Tämä on ensimmäinen yhteistyöpostaus ja aivan täydellisen tuotteen kanssa sen pääsin tekemään. Suuri kiitos.

Millainen kuusivuotias meiltä löytyy?

Enää kolme viikkoa ja tämä hurmuri on kuusi vuotias. Hän on hurjasti kehittynyt vuoden aikana ja niistä mitä Pyry nyt osaa, ajattelinkin teille kertoa. Eli keskitytään niihin positiivisiin asioihin nyt ihan kunnolla.

Kielellinen kehitys on ollut kovaa.

Pyryn sanavarasto on hurjasti kasvanut vuodessa sekä kielellisesti, että viitottuna. 

Viittomat ovat useat hyvinkin omalaatuisia, mutta tärkeintä tietysti, että me vanhemmat ymmärrämme ja ne läheisimmät ihmiset ympärillä myös. Käsien/sormien motoriikka ei ole siis aivan täydellistä, joten tästä syystä viittomatkin ovat hieman epäselviä, mutta sinnepäin ja niitä yhdessä opetellaan täydellisemmiksi. Tärkeä taito kuitenkin ja tulee sitten helpommin ymmärretyksi tulevaisuudessa. Mulla on tällä hetkellä sellainen fiilis, että hyvin vahvasti viittomat tulee olemaan aina meidän elämässä jatkossakin. Tiedä sitten, mutta sen mukaan eletään ja näin ollen vauvallekin jo viiton, että hänkin oppii tämän kielen heti, niin pystyy hänkin Pyrylle opettaa lisää viittomia. 

Pyryllähän on siis aivan täydellinen kuulo, mutta jotta hän pystyy kommunikoimaan muiden kanssa ja sanoittamaan näin elämää, on niiden viittomien opettaminen hänelle todella tärkeää. Kukako meistä ei haluaisi tulla ymmärretyksi ja kukako ei haluaisi oman pään sisällä olevia asioita kertoa muille?  

Puhe on myös todella epäselvää ja kaikkia kirjaimia ei osata sanoa. esim.R-kirjainta ei tule laisinkaan. Kielen motoriikka taas on tähän syynä. Sitä hän ei osaa laittaa kitalakea vasten niin miten pitäisi.

Muutamia kolmen sanan lauseita tulee, ne viitotaan ja sanotaan samaa aikaa, esim. Minä haluan lisää. Minä olen pyry, vauva on ******* (sitä ei voi paljastaa vielä, lauantaina ristiäiset). Ohohps, siinä on kyllä jo tavallaan kuuden sanan lause:D. 

Hän laulaa omalla kielellään paljon onnea vaan laulua, lähtekäämme metsään ja ihahhaata. Myös fröbeleitten 'koko päivän'- lauletaan omilla sanoilla.

Muutamia hauskoja lausahduksiakin hän osaa:

Jos hän itse röyhtäisee hän sanoo:

Anteeksi sikamaisuuteni: antiii ossuani -ja viitotaan sanat hienosti.

Jos joku aivastaa tai yskäisee (esim. Vaikka vauva) , niin hän sanoo:

Terveydeksi vauva: essssi auva -ja viitotaan samalla taas.

Terveyttä toivotellaan vaikka pikaruokaravintolassa oleville yskiville miehille.

Hän osaa vastata hienosti kun kysyy, että mennäänkö suihkuun, että: 'eiiii aikkuu'

Ja huonosti sujuneita asioita voivotellaan asiaan kuuluvasti sanoin: vii vii, eli voivoi.

Tässäpä muutamia sanoja mitä hän sanoo:

Eemmi = muumi

Aikku = suihku

Aisia = ranskalaisia

Emu = mehu

Sikkia = musiikkia

Auva = vauva

Öötä = hyvää yötä

Assss = rakas

Äsi = isä

                              Auva= hauva (samalail ku vauva mut viittoo aina samalla ni tietää mitä tarkoittaa)

Ato= kato

Os = kiitos

On niitä enemmänkin, mutta tuossa nyt muutama.

Hän on tosi kova nykyään matkimaan sanoja ja kaikkea mitä tehdään, joten oppii jo sen vuoksi kokoaja uusia asioita ja sanoja.

Edelleen oma nimi on Agu ja viittoo samalla lumisadetta. Joten selväksi käy että nimi on jotain lumeen viittaavaa ;).

 Fyysinen kehitys on selvästi Pyryn vahvuus. Hän juoksee kovaa, pomppii hienosti, tekee kuperkeikkoja, jumppaa ja hyppii upeesti. Palloleikit, trampoliini, liukumäet ja kiipeilytelineet on suosikkeja. Myös uimassa hän viihtyisi kyllä niin usein kun itse jaksaisi mennä. (Siirtymätilanteet erittäin hankalia hänellä, niin jää aina traumat joka kerrasta hetkeksi aikaa itselle kun sinne on kerrankin uhrautunut menemään :D). 

Pyry keksii jatkuvasti uusia temppuja ja aina huutaa, että; äiti atoooo! Eli katsoa saa jatkuvasti mistä tämä touhutoope on tällä kertaa hyppäämässä. Välillä vähän jopa pelottaa.

Tämä puoli jää kuukaudeksi tauolla sillä 7.3 on se the lonkkaleikkauspäivä ja 5vkoa on sit Pyryllä makuulla oloa. Pelottavaa.

Pyry on tosi kohtelias nuori herra. Kiittää kaikesta, jatkuvasti ja niin kauan, että kiitokseen vastataan. Hän on myös erittäin hyvä apuri kotitöissä.

Rakastaa läheisyyttä, pussaa ja halaa kovasti ja ottaa kaikki huomioon ympärillä.

Hyvin syvästi myötäelävä niin iloissa kuin suruissakin. 

Tässä 2 viikkoa sitten tyttö sairastui RS-virukseen ja jouduimme vauvan kanssa sairaalaan, niin Pyry oli kotona yöllä itkeskellyt ja etsinyt meitä täältä. Kotiuduttuamme on käynyt yöllä tarkistamassa, että ollaanhan me vauvan kanssa viereisessä huoneessa. 

Ihanan huolehtiva isoveli. Saisi vain silti yöt nukkua huolettomana, pienikin kun vielä on.

Mut hän on aivan ihana kuusivuotias. Erittäin touhukas ja menevä ja itsepäinen kuusivuotias. Juurikin täydellinen juuri näin.

Pyry ja sisko

Oon miettinyt, että missä kohtaa mulla on päivissä aikaa kirjoitella tänne kuulumisia. No nyt sen keksin. Päivällä kun nukun vauvan kanssa arkisin univelkoja pois, siivoan, teen ruokaa, käyn ulkoilemassa, otan Pyryn vastaan eskarista ja iltarumban jälkeen alkaa mun ja vauvan yörumba. Sillon yörumban aikaan kun typy syö lohtutissiä mahakipuihin ja itsensä on pidettävä hereillä, silloin mulla on toisella kädellä aikaa yrittää hitaasti mutta varmasti tänne kirjoittaa.

Mitenkäs Pyryllä on mennyt siskon kanssa?

Kuvakin hieman sitä kertonee. Siskoa on silitettävä vaikka oman lempiohjelman aikana.

Pussailla haluaisi häntä kovasti ja sylissäkin haluaa pitää.

On sisko hieman pelottavakin. Silloin kun hän päästelee itkuääniä. Sillon vauva on vietävä heti kauemmaksi. Sillon saattaa Pyryllä mieli nipistää vauvaa, mutta sitä ei ole vielä tehnyt. Tietää sen, että sen jälkeen itse kullekin tässä talossa tulisi suuri suru.

Äidille ja isälle kovasti osoitetaan mieltä. Yrittää kovasti meitä määräillä. Hänen täytyisi itse saada päättää kaikki. Milloin syödään, milloin katsotaan tvtä ja milloin tabletilta omia ohjelmia. Jos homma ei pelitä kuten hän itse haluaa, tulee siitä kovaa huutoa, nipistelyä ja loppuviimein itku. Näin kirjoitettuna kuulostaa kovin tyypilliseltä uhmalta ja pieniltä vastaan hankaamisilta, mutta sitä se ei tosiaan ole. Nykyään useammin on meillä vanhemmilla olo, että miten me pärjätään tämän pojan kanssa. Välillä tuntuu ettei pärjää ja sen takia olemme nyt hakeneet apua ammattilaisilta. Vinkkejä siis tilanteista selviytymiseen tarvitaan. Arvata vain saatatte minkälaisia uhmakohtaukset on jos ei pysty puheella tuomaan omaa suuttumustansa esiin. Mutta ehkäpä nämä tästä?

Taantumaa. Sitäkin on tullut. Vaippaan tehdään taas kaikki tuotokset. Se on vähän harmillista. Pyry kun osasi jo hienosti isommat asiat tehdä vessassa ja useammin myös pienemmätki tarpeet pyydettäessä hoiti vessassa. Nyt ne ovat nykyään taas housuissa, koska sinne vesssan ei poikaa saa muutako joskus  lahjomalla ja silloinkin on yleensä  vessamatkalla kerennyt  tarpeet tehdä vaippaan. Mutta eiköhän se taas tästä. 

Lasitkaan ei oikein pysy hyppysissä juodessaan, niissäkin siirryttiin takaisin muovisiin väliaikaisesti.

Pyrylle on tullut myös jännä suhtautuminen n.1v lapsiin. Hän kokee ne hyvin pelottavina. Heidän kanssa ei voi syödä samassa pöydässä, saati oikein leikkiäkään. Hermot meinaa mennä jos ne puhuu, syö tai kävelee liian vauhdikkaasti.  Kiivetään  mun syliin turvaan ja laitetaan silmät kiinni ettei nähdä heitä. Olen yrittänyt kysyä, että pelottaako Pyryä, että niitä pieniä lapsia tulisi meille lisää nyt jatkuvasti kun siskokin nyt on tullut jäädäkseen. Hän vastaa joo, mutta tiedä sitten. Vai ovatko kenties liian pieniä ja ehtiväisiä nämä 1vuotiaat pyryn silmissä ja se vauhti vain pelottaa?

En olisi voinut kuvitellakaan näin ihanaa suhtautumista vauvaan Pyryltä. Hän rakastaa vauvaa ihan mielettömästi. Kiltisti hoivaa, tuo harsoa vauvalle ja pupua kainaloon.  Aina ennen pvkotiin lähtöä pitää saada siskoa pitää sylissä ja pusutella. Juurikin aivan mahtava isoveli.

Ovat kyllä yhdessä niin liikuttava näky.

Kirjoittelen pian taas lisää. :)

Synnytyskertomus

Tästä tulee pitkä kertomus. Jota on erittäin paljon tiivistetty. Sillä kestoa tälle synnytykselle tuli 38tuntia. Josta 38 tuntia oli täyttä kipua. Joista kuitenkin ensimmäisenä puolikkaan selvisin luonnon omin kivunlievitys keinoin. Ja nyt tämän kokemuksen läpi käyneenä voin sanoa olevan melkoisen rautainen mimmi.

Mulla käynnistettiin synnytys 28.11.2017. Olin ollut edeltävän viikonlopun kokonaan sairaalassa, koska perjantaina en tuntenut vauvan liikkeitä. Liikkeitä ei myöskään tullut käyrillä maatessa, eikä ultrassa lääkärikään vauvaa saanut liikkeelle, joten sinne jäin seurattavaksi. Ultrassa myös katsottiin lapsivettä olevan liian vähän ja tätä lapsiveden vähyyttä oli jo tarkkailtu viikoilta 32 lähtien. Silloin kun se ekan kerran huomattiin niin täytyi mun olla tarkkana kotona liikkeiden suhteen ja sen suhteen, että huomaanko lapsivettä tihkuttavan. Sitä en huomannut. Eli mysteeriksi jäi sen osalta, että mistä lie johtui.

Käynnistys sovittiin sitten viikonlopun sairaalassa olon jälkeen mun huolen takia ja sen lapsiveden niukkuuden takia. Käynnistyspäivänä viikkoja oli tasan 38+0.

Mä pidin mun läheisille kavereille Whatsappissa synnytysryhmää, minne ahkerasti päivitin tilannetta. Sitten kun mä en ihan kaikkea itse pystynyt enää kirjoittelee niin I piti huolen, että synnytys tuli kerrottua tarkkaan lähipiirille. Musta se oli ihan tosi hyvä idea, sillä mä en muistais mitään muuten enää synnytyksestä. Sieltä ryhmästä näkee lähes kellon tarkkuudella mitä on milloinkin tapahtunut.

Putkeenhan ei synnytys mennyt alkuunkaan.

28.11 tiistaina synnytys käynnistettiin ballongilla. 

Klo: 11.29 minä: nyt on ballonki paikoillaan ja ai vietävä mikä olo.

Ja se tosiaan oli aika kamalaa. Supistukset oli tosi voimakkaita. Kuusi tuntia se pysyy paikallaan ja sitten tarkastettiin klo 19 tilanne. Olin varma et saan hyviä uutisia ja kalvot puhki.

Klo: 19.00 minä: paikat vetäytynyt takas kii tai jotain sellaista. Siis kohdun sisäsuu. Ni nyt sit otettiin cytotec suun kautta ja katsotaan mitä tapahtuu. En meinannut suostua sitä ottaa, meinas iskeä katumus päälle, mut kätilö sai puhuttua ympäri. Nyt sit jännätään kuin käy. Jos ei tuosta murusesta ole apua niin aamulla sit uusi ballonki ehkä ensisijaisesti.  Ai että on kurja fiilis. Hirveät kivut 6h eikä mitään apua.

29.11 klo: 4.19 minä: supistuksia on tullut 4 minuutin välein koko yön lääkearsenaaleista huolimatta. Mut nukahtamislääkkeen ansiosta olen aina ne parin minuutin välitkin torkahtanut. Puolilta öin oli tilannekatsaus alakertaan ja mitään ei ollut tapahtunut. Aika samaa kaavaa siis mennään kuin Pyrystä aikoinaan.

Pyrystä sentään oli mennyt vedet jo tuossa vaiheessa aikoja sitten ja olin jo salissa saamassa kunnon kipulääkkeitä.

Klo 9.33 minä: vauvan sykkeet kokoaja 160-185. Eniten heilui 175-185 väliä. Kävivät juottaa äsken hirveän määrän vettä jos siitä on kyse ja otetaan lisää käyrää.

Klo 9.40 minä:  kohta onneksi lääkäri tsekkaa.

 Klo 10.05 minä: Nyt o reilu 3cm auki ja kalvot puhki. Puhkaistiin sydänäänien takia Et saa jatkuvan seurannan sydänäänille

Klo: 10.11 minä: mulle laitetaan nyt tippa et lähtis nuo sydänäänet laskuun. Nyt 190. Jatkuvasti.

Klo 10.55  Pelastus

Saliin pääsin koska vauva takygardinen. Mulla leukosyytit koholla.

Crb oli jotain 84. 

 Aloin olee jo niin kipee.

klo 12.26 I: Nyt kipulääkettä ja epiduraalikatetri valmiiksi. edelleen vaan 3cm  auki 

 klo 12.35 I: Nyt ainakin pahin kipu vähän helpottaa. Kutisee.. Etenkin perseestä

Ja on kuulemma muutenkin perseestä.

Ai kamala :D en viittiny tosiaankaan siis kaikkea kirjoittamaa julkaista;)

 klo 14.01 minä; Sama tilanne alakerrassa

 Perse soikoo 

painovoima käyttöön

Ja tämän viestin laitettiin oksitosiinitippa edistämään tilannetta. 

Klo 15.25 I: 5-6cm auki

Klo 15:34 minä: nyt on kuume noussut ja siinä samalla vauvan syke taas. Nyt aloitetaan antibiootit oikeasti.

Klo 15.52 minä; jotain infektiota pukkaa. Vauvalla kaikki hyvin paitsi syke 200-210.

Klo 15.56 minä: kuulemma tumma muutaman millin tukka. Kyselin siis sisätutkimuksen yhteydessä et onko tytöllä tukkaa. Hah.

 klo 16.06 minä: Nyt menee kaikki mahdollinen litku ku kuume vain nousee ja syke vauvalla siinä samalla.

38.2 kuume.

Klo 16.57 minä: ei oo tilanne muuttunut. Edelleen 6cm. Laitettiin taas lisää epiä.

Klo 18.53 I: 9cm. Aivan pehmeät reunat mutta vauva korkealla vielä.

Klo19.06 I:  Kätilö sanoi et 8cm. Kuulin omiani ehkä aiemmin.

Klo 19.22 I: vauvan sykkeet ei oo laskenu vieläkään. 170-200.

Klo 19.48 I: 9cm auki. Niin että edessä vähän reunaa.

Vauvan tarjontaa ultrailtiin ja maitohappoarvoja otettiin pään kautta verikokeilla. 

Tarjonta ultran mukaan hyvä, mutta silti vauva ei laskeutunut ollenkaan ja kuume nousi 39.2 lääkkeistä huolimatta ja mun olotila kävi kestosupistuksien vuoksi erittäin epämukavaksi ja toivoin loppu illan sektiota. Itkin ja huusin ja anelin sektiota koska se kestosupistus kipu oli ihan järkyttävää ja siihen ei auttanut edes epin paikan vaihto.

Sitä kipua ei voi sanoin kuvailla. Ikinä halua kokea sitä samaa. Olin varma että kuolen. Toivoin jopa että kuolen, kunhan se kipu vietäisiin pois. 

Klo 20.41 I: lääkäri varoitteli jo plan beestä. Tiedän vain että hanksi pettyy pahasti jos menee sektioon. Mutta kyllä hanksi sitä leikkausta jo toivoo koska niin poikki.

Klo 22.28 I: täysin auki.

Tässä vaiheessa sitten muutama lääkäri pohti siinä mitä tekevät ja koitettiin ponnistusta, että laskeutuuko vauva, mutta siellä ei tapahtunut mitään. Ei siis meinannutkaan laskeutua.

Klo 23.19 I: mennään saliin

Muistan tän ku sanottiin et leikataan. Se oli niin suuri helpotus. Mutta muistan myös sen kivun siinä kun huusin kovasta kivusta kun piti vaihtaa sänkyä ja kukaan ei siinä auttanut. Mut valtasi joka kerta ihan koko kroppaa järisyttävä kipu kun liikautin vähäkää itteä. Siinä ei ollut enää mitään järkeä.

Salissa mua ei meinattu saada puutumaan ja kesken leikkauksen jouduttiin lisää puudutusta kun aloin tuntemaan sen kivun.

Verenpaineet oli luokkaa 70/30. Kohtutulehdus oli tosi kovana ja kuume lähemmäs 40.

Vauva syntyi 23.57. näytettiin nopeasti mulle ja vietiin sit tehohoitoon, koska hengitys työläs ja vauvalla pistemäistä ihottumaa. Isä meni vauvan luokse. Minä jäin moneksi tunniksi kursittavaksi. 

Leikkauksen aikana mun virtsarakkoon tuli viilto, joka piti kursia hyvin ja sen takia leikkaus veny todella pitkäksi. Sen ansiosta kuljin 2viikkoa virtsakatetrin ja virtsapussin kanssa.

Pääsin vauvaa moikkaamaan leikkauksen jälkeen teholle joskus klo 4 aamuyöstä. Sen jälkeen menin nukkumaan.

Seuraavana aamuna meinasi käydä jo pahasti mun virtsarakolle, sillä kätilön mielestä ei ollut aihetta tarkistaa virtsakatetrista onko tukkeutunut kun ei ollut muutamiin tunteihin sinne tullut virtsaa. Vasta kun huusin ja itkin kivusta hän pyysi lääkäriä ultraa rakon, joka oli täynnä virtsaa. Näin nopeasti leikkauksen jälkeen virtsarakko olisi voinut repeytyä uusiksi venymisen takia. Onni onnettomuudessa se saatiin tyhjennettyä ja rakko pysyi ehjänä.

Olimme vauvan kanssa 5 päivää sairaalassa. Elämäni kamalimmat päivät. Valehtelematta. Sillä osastolla huomasi hoitajien kiireen. He ihan päin naamaa välillä ilkkuivat kaikesta. Liikaa soittelevat potilaat kelloa, heillä kun on 40 muutakin potilasta. Jouduin jopa antamaan vauvan vieruskaverin hoitoon, että pääsin suihkuttaa haavan, koska käsky siihen kävi ja heillä ei ollut aikaa kansliaan hetkeksi vauvaa ottaa.  Laitoshuoltajatkin kettuilivat päin naamaa. Että näin kivoja terveisiä osastolle 52 naistenklinikalle! Ja kyllä. Potilasasiamieheen aion vielä ottaa yhteyttä.

Onneksi siellä oli muutama kultainen hoitaja joukossa ja hattua nostan myös jokaiselle naistenklinikan lääkärille. Heiltä ei empatiaa puuttunut ja he hoitivat hommansa täydellisesti. Ja tietysti kaikilla muilla osastoilla hoitajat olivat täyttä kultaa. En tiedä mikä tätä osasto 52 piinasi? Huonokuntoiset potilaat? Huono työilmapiiri? En tiedä, mut noin se homma ei oikein toimi.

Vauvan sain osastolla syntymästä seuraavana päivänä n. Klo 15 aikaan. Aamulla piti tuoda mut oli ollut kiirettä. Ei oltu keretty. Tämäkin oli kyl yks iso haistakaa paska juttu. Äitihän tarvii sen vauvan ja vauva äidin!

Vaikka kohtutulehdus iski kesken synnytyksen ja kaikki mun synnytyssuunnitelmat meni pieleen, leikkauksessa tapahtui äksidentti ja puudutuskaan ei oikein toiminut, niin sain silti maailman täydellisimmän lahjan. Oman ihanan pienen tytön.

Kotona lähes 2 viikkoa virtsapussin ja leikkaushaavan kanssa tapellessa oli paskinta aikaa sitten ikinä. Oikeasti se virtsakatetri oli niin kipeä ja sen tuoma jatkuva virtsaamisen tunne oli piinaavaa. Olihan se nyt muutenkin erittäin epämiellyttävää kuljettaa omaa virtsaa päivästä toiseen ulkopuolella omasta kehosta, jossain hemmetin pussissa. Hyi. Mutta se tunne kun sain sen pois! Sen jälkeen loppui mun itkemiset ja baby bluesit. Huhhuh. Ei paljon tällä synnytyskertomuksella kehuskella ympäriinsä.

Tästäkään en olisi selvinnyt ilman mun miestä. Kiitos rakas. 

Mutta tässä on mun elämä nyt. Parhaat kaksi lasta ikinä. Kaksi ikimuistoista synnytystä takanapäin. Kaksi mahtavaa tulevaisuutta seurattavana. Tältä näyttää rakkaus kuvana.

Tästä meidän elämä jatkuu ja Toivottavasti pääsemme jatkossa helpommalla.

Vaikka kauhulla odotan 7.3. 2018, silloin olisi Pyryn lonkkaleikkaus..

Jäikö kertomus jotenkin raa'aksi? Jäikö kysymyksiä? Kysy. Minä vastaan.

Ps. Suomilovessa näkee mun yllätyksen miehelle tulevana lauantaina. Ups. Mies ehkä kuristaa mut kun tämän tänne kirjoitin! :D  ja joo. Kyllähän muaki nyt jännittää! Ei oo heleppoo nähä itteä tvssä. 

Tähän loppuun vielä 6 viikkoisen tytön valloittava hymy.