sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kotiutuminen

Jee. Autossa matkalla apteekin kautta kotia :)
Pyry voi hyvin!

Sydän näytti ultrassa ihan normaalilta sydämeltä, eikä mitään poikkeavaa, pientä vuotoa lukuunottamatta, joka on kuulemma normaalisydämisellekin aivan normaalia!

Rohinaa edelleen, mutta eiköhän me tämän kanssa pärjätä!

Äidillä huojentunut ilme kasvoilla. Koko viikko on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä itketty ja ajateltu että ei tästä tule mitään.  Ihan paniikin omaisissa tunnelmissa menty yhtenä yönä. Ajattelin et minä en selviä. Tää oli tässä ja toivoi jopa hengityksen lakkaavan omalta osalta. Niin paljon ahdisti.
Ihan liikaa huolta tuo oma lapsi. Meneekö lisälapset samalla huolen määrällä vai onko parempi jättää lapsiluku tähän? Näin varmaan ajattelee moni erityislasten äiti /isä. Ja ihan tavislapsenki vanhemmat ihan varmasti. Miltä teistä tuntuu?
Mulla kun juuri todettiin Ahdistus/paniikkihäiriö.
Hirveää tällaisena kuolemapelkopotilaana kohdata näitä asioita. Leikkauksia, voinnin alenemista jne. Ehkä tämä itselläkin alkaa nyt helpottamaan kun näin rankka vaihde elämässä on nyt takana päin.
Kaikki vielä meni niin loistavasti.
Lastenklinikan k4 osaston hoitajat on ihania ja osaavia! Kiitos <3

Tästä on ihana aloittaa uus tuleva vk ja uudet kujeet.

Kiitos myötäelämisestä.

15 kommenttia:

  1. Ei voi muuta sanoa kun VAU mikä taistelija pikkumies <3 tsemppiä arkeen.

    VastaaPoista
  2. Upeaa, mahtavat ja vahvat vanhemmat ja sisukas Pyry. :) Paljon lämpimiä ajatuksia. :) <3

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia. Mukavaa, että ootte päässeet takaisin kotiin. Ootte molemmat vahvoja ihmisiä, sinä ja Pyry. Tällaisen kokemuksen myötä varmasti kaikilla oma vahvuus vähän heikkenee, mutta kyllä se siitä, kyllä sä Hanksi selviät :) <3.
    -ak

    VastaaPoista
  4. Voi mikä ihana mies <3 täälläkin on jännitetty koko viikko Pyryn leikkausta ja toipumista, tosi mukavaa kun olet jaksanut päivitellä tänne blogiinkin pikkumiehen sairaalakuulumisia :) tsemppiä kotioloihin toipilaalle ja vanhemmille!

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä eteenpäin, onneksi äidit eivät ole heppoista tekoa. Kyllä se stressi toivottavasti teilläkin helpottaa pikku hiljaa ja siirtyy aikanaan taka-alalle. Kaunis ja sisukas poika, toivottavasti tie on tasaisempaa jatkossa <3

    VastaaPoista
  6. ihanaa että kaikki meni hyvin :) saanko kysyä kuka oli kirurgi?

    VastaaPoista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)