lauantai 14. heinäkuuta 2018

Muumien tapaaminen


Muumimaailma matkasta päätettiin edellisenä päivänä ihan extemporee ja se olikin hyvä idea, ei kerennyt Pyry kuin villiintyä asiasta yhden illan ja aamun verran.

Matka Naantaliin menikin leppoisasti lasten nukkuessaan koko matkan.



Käytiinkin sitten syömässä ennen muumien luokse menoa ja kello olikin jo 15 kun sinne päästiin. Lämpöä oli 27 ja porukkaa paljon, mutta myöhäinen meno oli saareen nappi valinta. Ilma siinä kerkesi hieman viilentyä ja suurin ryysis hellitti ja aikanakin kolme viimeistä tuntia oli ihan tarpeeksi.








Pyry taas juoksi innosta muumien luokse ja kävi jokaisen halimassa läpi. Ei oikein tahtonut irti päästää vaikka muitakin lapsia oli jonoksi asti ympärillä odottamassa omaa vuoroaan.
















Neiti Kuu pääsi myös ensimmäisen kerran kokemaan muumimaailman ja onnellisena seurasi muiden lapsen touhuja ja muumeja! Teatteriesitykset olivat kyllä niin Pyryn kuin Kuunkin mieleen. 







Huilipaikassa Pyry kaappasi siskonsa hellään syliin toviksi, kunnes taas jatkettiin matkaa.





Pyry nautti taas samalailla kuin kahtena viime vuotenakin. Luulen, että muumifanitus saattaa kestää vielä vuosia ja meidän matkat Naantaliin tapahtuu jatkossakin vuosittain.

Lähtöportille oli taas vaikea poikaa saada (koska ehdottomasti olisi halunnut vielä löytää haisulin) ja portin jälkeen heittäytyikin budhha-asentoon keskelle kävelytietä, eikä häntä saanut lahjottua jatkamaan matkaansa. Matka jatkui vasta kun menin itse häneltä piiloon puun taakse. Sitten hän otti jalat allensa ja juoksi lähelleni. Sama maahan heittäytyminen toistui, josta minä hänet sitten kaappasin syliin ja matka autolle menikin sitten isän sylistä käsin. Onneksi meillä oli tuo invakortti vielä voimassa (saatiin lonkkaleikkauksen vuoksi se väliaikaisesti käyttöön) niin automme oli pysäköity heti sillan tuntumaan parkkiin. Olisi ollut aikamoinen pakkaus kantaa pitemmälle.

Kaiken kaikkiaan päiväreissu Helsingistä Naantaliin oli erittäin onnistunut. Paluumatkan kotiinkin lapset nukkuivat ja me saimme keskittyä kuuntelemaan äänikirjaa. Täytyypä tähän ihan suositella Pekka Hyysalon Fight back kirjaa. Erittäin hyvin kirjoitettu kirja. 

Tämän viikonlopun Pyry viettää mummilassa. Me olimme muu perhe ystäväni häissä tänään. Huomenna taas näkee tuota meidän vauhtihirmupoikaa joka nykyään jokaista vastoinkäymistään kiroaa huutaen; TATTU.
Yritäppä siinä sitten torua kun niin kovasti huvittaa. 

Kuu yskii sängyssään. Raukka pieni ollut jo toista viikkoa kipeänä. Toivottavasti paranee pian.

Ihanaa helteistä kesää kaikille :)

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Syksyn koulupoluille apua


Kerroinkin siitä taksista viime postauksessa, että sitä ei nyt Pyrylle kuitenkaan ensisijaisesti olla hakemassa koulumatkalle vielä ja pohdittiin, että mitäkö kummaa me tehdään jotta saadaan poika turvallisesti kotia päivähoidosta.
I on siis joutunut venyy ja paukkuu työn kanssa, ettei Pyrylle tule pitkiä päiviä päiväkodissa ja sitten kotona illat minä oon hoidellut lapset ja mies tehnyt duunit kotoa käsin ja kaikki kärsinyt tilanteesta. Nyt tähän tulee muutos. 



Meil on käynyt sosiaaliohjaaja kotona auttamassa meitä arjen pyörityksessä kun tää pakka on ollut hieman sekaisin. Hän on auttanut meitä selvittämään monia asioita arjessa, että kaikilla olisi mukavampi olla ja hän auttoi myös tässä asiassa. Hänen ansiosta me tiedämme nyt oman vammaispalvelun sosiaalityöntekijämme! Johan oli monen mutkan takana.
Tänään tämä sosiaalityöntekijä soitti ja sovittiin tapaamisaika elokuulle. Silloin hän ja kunnan lapsiperheiden kotipalvelujen johtaja tulee meille kartoittaa tilannetta. Tulemme saamaan kuulemma vammaispalvelun avustuksella kunnalta palveluseteleitä kotiin, jotta saamme hoitajan Pyrylle. Tämä hoitaja voi siis todennäköisesti hakea Pyryn päiväkodista kotiin pari kolme kertaa viikossa. Näin ollen Pyryn koulu/hoitopäivät ei veny kohtuuttoman pitkiksi, eikä I tarvi enää tehdä töitä kotona iltoja. 
Tää oli ihan pelastus uutinen tänään! On kyllä kannattanut hakea apua tosissaan. Nyt sitä helpotusta saamme. Huh.


Pyry on nyt mummin ja vaarin luona yökylässä. I harrastuksen parissa, Kuu nukkuu ja itekki päätin, että menen ajoissa unille koska univelkaa on ihan liikaa. Nyt on sen aika.

Rokuan kurssi lähestyy.. sitä odotamme, vaikkakin tuleva automatka ei houkuta. Pienin ei tällä hetkellä voi sietää autoilua hereillä ollessa ja Rokualle on 7h matka. Mutta vertaistuen voittanutta ei ole, eli sinne menemme silläkin uhalla, että automatkalla kuuluisi itkuääniä.

Nyt. Hyvää yötä ja aurinkoa päiviinne!





torstai 21. kesäkuuta 2018

Uusin rattain kesään





Pyry sai tiistaina apuvälineistä uudet rattaat. Hyvin tyytyväinen on itse herra tilaviin rattaisiin. Eipä muutako tyttö manducaan ja Pyryä työntelemään. Joka kelillä se ei tosin ole hirveän mukavaa, varsinkaan sitten kun tyttö tuosta kasvaa. Tuon tyyliset kaksostenrattaat vaan olisi ollut meidän tarpeisiin paljon kätevämmät, mutta sopivan kokoisia ei kaupasta löydy.

Entäs se taksikyyti eskariin? Juttelin asiasta yhden naisen kanssa joka tästä tietää ja hän sanoi, että Pyrylle voisi hakea taksikyytiä, mutta saattajaa ei tulisi varmastikaan saamaan ja taksikyyti voisi kestää pahimmillaan jopa kaksikin tuntia. Sehän nyt on täysin kohtuuton matka kun kilometrejä ei ole kuin 1,5km. Muutenkin kun taksissa on muitakin lapsia ja monet saattavat pitää erittäin kovaa ääntäkin, olisi taksikyyti todennäköisesti Pyrylle erittäin iso rasite jo senkin vuoksi.

Oikeasti ne kaksostenrattaat tai sähköpyörä lastenkuljetuskorilla olisi ihan paras ratkaisu. Kätevin ehkä tuo sähköpyörä. Mut ne maksaa ihan hirveästi. 

Noh, ehkä nämä tästä joskus selviävät parhain päin.


Tässä kuvassa oli Pyry mun kans viettämässä laatuaikaa. Leikittiin puistossa, sen jälkeen saunottiin ja katsottiin vielä Ninja Warrior telkkarista. Oli kyl ihana ilta. Pyry ja minä niin tarvittiin tätä. Ihan vain kaksin oloaikaa.



Tänään pyry aloittaa kesäloman. Ihana kun mulla on seuraa hänestä Kuun päikkäreiden ajaksi ja muutenkin, hän saa levätä hetken ensimmäisen eskarivuoden jälkeen ja on aikaa tehdä yhdessä paljon asioita.

Kuvien kätköistä löytyi Pyryn kummitätiltä tälläinen kuva. Mikä ihanuus se siinä!


Me muuten olemme jussin ihan vain kotona. Ihana ku ei tarvi matkustaa minnekään, eikä pakata. :) Vaikka kyllä joku mökkihetki ois ollu kiva.

Hyvää juhannusta kaikille. Nauttikaa, vaikka sataisikin. 

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Kun kaupunki vammaisen valjaisiin haluaa.


Kerronpa meidän tarinan miten vammaispalvelujen supistaminen näkyy tämän perheen kohdalla.

Olen vuosia hakenut Pyryn pyörän kyydillä tai vaunuilla päiväkodista ja se on tuottanut jo pitempään hankaluuksia. Jokainen siirtymätilanne on nykyään erittäin haastava. Sitten kun saimme kuulla, että Pyrylle tulee sisarus niin mietimme, että miten mahdottomaksi ne matkat päiväkodin ja kodin välillä tulee entisestään menemään. Miten pärjäisin kahden lapsen kanssa kun en pärjää yhdenkään? Kävimme testaamassa sisarusrattaita, mutta mitoitukset niissä on noin kolmevuotiaaseen asti ja näin ollen myös Pyrylle liian pieniä.

Vuosi sitten kysyimme kehitysvammapoliklinikalla apua Pyryn päiväkotimatkoihin liittyen. 
Saimme lähetteen HUSin apuvälineisiin, jotta saisimme rattaat päiväkotimatkoja varten, niihin olisi saatava vain sellainen ominaisuus, että siskon saa niihin myös mukaan. Saimme kieltävän vastauksen: kaupunki katsoi, että rattaat tulisi olemaan enempi siskoa varten kuin Pyryä varten. 

Kun vauva syntyi ja vuosi vaihtui on Pyry joutunut viettämään syksyllä aloitetussa esieskarissa (samassa ryhmässä kuin päiväkoti oli) pitkiä päiviä. Isä hakee ja  isä vie. Päivät venyvät välillä kymmeneen tuntiin sen takia, että minä en yksinkertaisesti pärjää Pyryn ja Kuun kanssa matkaa yksin. Kuu istuu vaunuissa ja Pyryn pitäisi kävellä. Hetken aikaa matka sujuu, kunnes hän lysähtää maahan, eikä enää aikomustakaan jatkaa matkaa.

Tämä tilanne päättyi lopulta niin, että Kuu oli sylissäni
ja Pyry Kuun vaunuissa, polvet suussa.


Soittelin kevapolille. Saimme lähetteen valjaisiin tällä kertaa. Ajattelimme, että toki kokeilemme, mutta samaan aikaan juttelimme toisaalla mahdollisuudesta taksikyyteihin, ettei päivät olisi niin pitkiä pienellä pojalla. Vastaus oli ei. Sen saa ainoastaan vasta sitten kun aloittaa koulun tai jos on näkö- ja/tai liikuntakyvytön. Ymmärrän, silloin tarve on akuutti, mutta miksi ihmeessä tämä tilanne ei ole myös akuutti? Tässä on kyse kuitenkin ensisijaisesti lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, mutta tietysti samalla myös vanhempien. 
Kyytiä ei siis toteuteta tässä tilanteessa varhaikasvatuksen puolella, mutta koulun puolella kyllä. Täytyy tähän todeta vielä, että mikä moukan tuuri meillä, kun kaupunki teki juuri päätöksen, että syksystä lähtien eskarit kuuluu varhaiskasvatuksen piiriin. Alunperin Pyry olisi nyt syksystä siirtynyt oppivelvollisuuden piiriin koulun puolelle, mutta  yksi vuosi tulikin lisää Pyrylle varhaiskasvatuksen parissa. Toisin sanoen: lisää pitkiä päiviä Pyrylle eskariin ja meille vanhemmille mielettömiä omantunnon tuskia pienen lapsen pitkistä päivistä. Eihän me aikusetkaan tehdä yleensä 10 tunnin työpäiviä, tässä on kuitenkin kyse vasta kuusivuotiaasta lapsesta.

Tässä  valjaat:



Ja allaolevassa videossa Pyryn ensimmäinen valjaskokeilu. Pyydän anteeksi, että kuva pyörähtää melkeen ympäri kesken videon, minun moka.



Siis ihan oikeasti. Lapset on fiksuja.  Olen sanaton.

Pääsimme ulos talosta ja hän heittäytyi monta kertaa maahan. Koirakin tuli vastaan. Silloin vasta huudettiin, raivottiin ja heittäydyttiin maahan, "minä, eiiii, haauvvaa, eeiii." . Koko kaupassa käynti meni aivan perseelleen, suoraansanottuna. Mitä hän oikeasti kokee siinä valjaiden päässä ollessaan? Tässä kohti taas toivoisin, että hän pystyisi kommunikoimaan  täysin sanoin. Mitäkö teidän tavis kuusivuotiaat  sanoisivat jos heille annettaisiin tämmöinen tapa kulkea päiväkoti- ja esikoulumatkat?

Saadaan me myös isommat vaunut apuvälineistä. Sellaiset missä Pyry mahtuu istua. Kuun köytän itteeni kiinni ja koitan pärjätä. Jännä nähä mitä tulevat kylmät syksyiset rankkasateet ja talvi tuo tullessaan eskarimatkojen suhteen.
Yksi vaihtoehto olisi itse kustantaa matkoille hakija/saattaja. Se maksaisi joka päivältä sen kympin ainakin. joka tekee muutaman satasen lisää hoitomaksujen lisäksi. Mummi ja vaari voi auttaa, mutta ei niin usein kun tarve vaatisi, eikä se ole tarkoituskaan. Ei ole heidän kontolla tämä asia.

Miksei taksikyydin sijasta vaihtoehtona voisi olla vaikka sähköpyörä näille kahdelle vaihtoehdolle? Siinä menisi sekä sisko, että veli. Miksi näistä asioista kaupunki supistaa? Haluaakohan kaupunki oikeasti ajaa vammaisperheet pois kantakaupungista ja sen lähettyviltä? Poissa silmistä, poissa mielestä, näinhän se monissa asioissa menee.

Ruoho on muuten vihreämpää ihan naapurikaupungissa, tässäkin asiassa. 

Edelleen olen sanaton ja harmissani tästä tilanteesta.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Huvipuistoilua



Oltiin viikonloppua viettämässä Tampereella. Yövyttiin Tampereen Holiday Club kylpylähotellissa ja käytiin hurvittelemassa Särkänniemen huvipuistossa ja tutustumassa Koiramäen eläinpuistoon.



Pyry osasi todella hienosti olla muutamassa laitteessa yksin ja oli aivan onnensa kukkuloilla vauhdin hurmassa.

Hän säntäsi kyllä laitteesta toiseen juoksuaskelin kuumasta ilmasta huolimatta. Jäätelö ja vesi meni ruokana sekä juomana, muut ei maistuneet helteessä. Hän oli kyllä niin innoissaan!

Monen tunnin hurvittelun jälkeen suuntasimme Koiramäen eläinpuistoon.








Koiramäen eläinpuisto oli kyllä mun mieleen eniten. Ihania villasikojakin saimme ihastella!Hehän olivat melkein kuin lampaita!



Pyry ei niin eläimistä välittänyt. Hän näet pelkää eläintä kuin eläintä. Vähän harmillista sinänsä, sillä eläimet on omasta mielestäni todella mielenkiintoista seurattavaa ja se niiden silittely on oikein terapeuttista. Pyryä kammottaa jos heistä lähtee kova ääni. Se saa hänet olemaan jatkuvasti eläinten seurassa varpaillaan ja pitää käsiä korvillaan.


Päivän jälkeen lepo maistui hotellihuoneessa, sisko seurana, mutta uimassakin oli vielä käytävä silti. Uni maistui aivan tosi hyvin varsinkin Pyryllä seuraavana yönä.





Reissun ensimmäisenä iltana käytiin ihailemassa hotellin vieressä olevia maisemia. Sanoinkin I:lle, että jos tampereelle muuttaisin ni olisi se tuo alue, sillä lenkkeilymaastot oli aivan upeita!




Ja olihan siinä lenkkeilymaaston matkan varrella paljon ihmeteltävää myös Pyrylle.

Lasten ehdoilla tehty reissu ja oli oikein ihana reissu tosissaan. Jos nämä ois halvempia reissuja ni näitähän vois tehdä vaikka joka viikonloppu!
Mutta tänä kesänä on tulossa vielä monen moista reissua ja ihmeteltävää Pyrylle. 
Niistä kerron teille ihan varmasti aina tilaisuuden tullen tänne. Aika on tällä hetkellä erittäin kortilla. Pyryn pikkusisko vie totaalisesti minun ajan ja tällä hetkellä yritän iltaisin päästä ajoissa nukkumaan, sillä meidän yöt valvotaan tällä hetkellä. Pikkusiskolla on atopian ja masun kanssa ongelmia ja on hyvin allerginen pieni tapaus.
Nämä edellä mainitut jutut mua uuvuttaa ja en jaksa usein sitten kirjoitella, vaikka mielessä tämä blogi on mulla joka hetki! Hirveän tärkeä juttu mulle purkaa ajatuksia ja meidän meininkejä.

Ihanaa alkavaa kesäkuuta kaikille! Palataan pian taas asiaan.



sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Brunssia, flirttiä ja omaishoidonvapaata








Pyry hoivaa pikkusisko Kuuta täydellisesti. Hän on ihan paras veli ikinä. Muutaman kerran on tullut tilanne missä Pyry on yrittänyt nipistää siskoa. Ei siis ole nipistänyt, mutta nostanut käden ylös ja katsonut meitä sillee et "jos nyt nipistäisin ni kuin kovasti te sitten suuttuisitte". Hyvin pian on tullut katuma päälle ja itku silmässä halannut siskoaan. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka rakastava
veli Pyry onkaan. En osannut ikinä mitään tällasta kuvitella.
Kuu nauraa myös Pyrylle sen makeimman naurun!

TIETOISKU: Kuu nimi on tullut siitä, että päätimme antaa vauvalle sellaisen nimen, minkä Pyry osaa sanoa lähes vaivatta. Välillä se U hieman taittuu Y:n muotoon, mut useimmin se tulee oikein nätisti. Yleensä Pyry lausuu koko Kuun nimi rimpsun sukunimineen päivineen. IHANA! 


Tosiaan viikonloppuun kuului sekä brunssia, että Pyryn yökyläilyä tilapäishoitopaikassaan. 
Eilen menimme  mahdollisuus lapselle ry:n ja kvtuki57 järjestämälle brunssille kvtuki57 tiloihin.  Siellä oli siis tarjolla vertaista seuraa sekä vanhemmille, sisaruksille, että itse erityislapsille/-nuorille. He olivat järjestäneet sinne esim. flirttipajan, parisuhdepajan ja sitten siellä pääsi myös maalailemaan. Harmi kun en ottanut kuvia brunssista, mutta se oli todella maukas ja monipuolinen ja sen olivat toteuttaneet osa eilen tapaamistamme erityisnuorista. Teki suuren vaikutuksen kyllä ja ehdottomasti haluaisin Pyrynkin tämmöiseen kokkikerhoon mukaan jossain vaiheessa, hän kun on erittäin kiinnostunut aina seuraamaan minunkin kokkailuja.


Tässäpä tämä meidän maalari työn touhuissa. Maalaukset tulevat pääsemään Pyryn huoneen seinälle raameihin tuota pikaa. Sen verran hienot kuvitukset maalasi kun maalauksen aiheena oli "meidän perhe". 









Siellä flirttipajassa oli mahdollisuus ottaa sitten kuvia omasta perheestä. Tässä alla yksi niistä kuvista mitä otimme. Flirttipajassa oli myös hyviä kysymyksiä flirttiin liittyen ja se saikin miettimään omaa parisuhdetta. Onhan meillä sellaista pikkuflirttiä aina sillon tällöin, mutta kyllä sitä on ehdottomasti tuotava vielä vähän enempi tähän meidänkin arkeen. Sitä kun tuppaa niin elämään lasten ehdoilla, että flirttikin meinaa unohtua. Se ei paljon aikaa vie jos välillä vähän ohimennen halaa ja pussaa tai sanoo jotain positiivista toisesta.  Siittä tulee sitä paitsi ihan huippu fiilis. Onkos teillä perheellisillä paljon flirttiä päivissä? ja jos niin millaista?




En lakkaa ihmettelemästä sitä, että kuinka ihanan perheen olen saanut! Tää kuva kertoo kyllä sen miten paljon rakkautta tässä perheesssä on.  Eli kaiken sen tärkeimmän, minkä ympärille kaikki muu rakennetaan.


Eilinen brunssi teki siis tehtävänsä.


Brunssin jälkeen Pyry lähti yöreissulleen ja odotimme jo I:n kanssa iltaa, kello 20 ja sitä, että Kuu nukkuu ja meillä on aikaa toisillemme. Yleensä Pyryn nukutus vie I:ltä niin kauan aikaa, että meillä ei sitä kaksinolo aikaa ole. noh. Kuu päätti pitää huolen , että ei ollut nytkään. Hän nukahti klo 22.30.  No josko ens kerralla.

Nyt olen kotona Kuun kanssa kaksiin. Pyry mummin ja vaarin kanssa kaupoilla ja jätskillä ja I harrastuksensa parissa.  Innolla kohti uutta viikkoa ja sen tuomaa lämpöä. Nautitaan!







maanantai 30. huhtikuuta 2018

Kohti Rokuan sopeutumisvalmennuskurssia

Kuva: Rokua Healt&Spa Hotel

On tullut taas se vuosi kun KELA myöntää meille sopeutumisvalmennusta Downin syndrooma -oireyhtymän  kanssa elämiseen.Toki olemme syndrooman kanssa oppineet elämään, mutta aina vuosien vieriessä tulee uusia juttuja, sekä haasteita elämään ja silloin nämä kurssit ovat paikallansa.

Edelliskerran sopeutumisvalmennuskurssi oli vuonna 2016 ja täältä pääset tutustumaan siihen reissuun enempi.


Kuva: Rokua Healt&Spa Hotel



Kuva: Rokua Healt&Spa Hotel

Tällä kertaa haimme kurssille "toispuolel jokkee". Ainakin melkeen. Päätimme suunnistaa
jopa niinkin pitkälle kuin Rokualle, Rokua Healt&Spa Hotelliin.
Noin maantieteellisesti ja helposti kerrottuna, se on tästä Helsingistä 7 tuntia autotietä suoraan pohjoiseen päin.
Innoissaan koko perhe odotamme jo matkaa, sillä kylpylät ovat meidän perheen 
suosikkikohteita ja mikäs sen parempi tyyli tutustua tähänkin hotelliin kuin tämän kurssin 
voimin.

Kuva: Rokua Healt&Spa Hotel

Mikäs se sellainen sopeutumisvalmennuskurssi on?
Kurssilla lapsi saa tukea omien voimavarojen ja vahvuuksien tunnistamiseen sekä aktiivisuuden lisäämiseen arjen toiminnoissa.  Tavoitteena on auttaa lasta toimimaan tasavertaisesti niin arjessa perheenjäsenten kanssa kuin ryhmässä toisten lasten kanssa. Kasvua ja kehitystä tuetaan myös kurssilla mahdollisimman hyvin. Sopeutumisvalmennuksessa erityislapsen perhe osallistuu kurssille koko kuntoutuksen ajan. Kurssilla lapsi, sisarukset ja vanhemmat saavat vertaistukea, tietoa oireyhtymästä/kehitysvammasta/sairaudesta tms.  sekä tukea arjen toimintoihin ja niistä suoriutumiseen.  Kela rahoittaa ja järjestää nämä sopeutumisvalmennuskurssit.

Rokualla on tämän meidän tulevan kurssin lisäksi myös paljon muitakin kursseja tulossa! Jos esim. perheessä on lapsella kielellinen erityisvaikeus, CP-vamma, epilepsia, liikuntavamma, harvinainen aineenvaihduntasairaus, syöpä, sukukromosomipoikkeavuus, ihon sairaus tai jokin kehitysvamma, niin  ei muuta kuin kurssi tarjontaan tutustumaan täältä.


Kuva: Rokua Healt&Spa Hotel


Kuva: Rokua Healt&Spa Hotel

Jos teidän perheessä on Down -lapsi niin haeppa sinäkin kurssille mukaan täältä.

Nyt kun luin tuon oman edellisen kurssin postauksen, niin ihania muistoja muistuu mieleen. Sanoinkin tuossa omalla psykoterapiakäynnillä terapeutille, että odotan sitä kurssia kovasti jo ihan voimaannuttavan vertaistuen vuoksi, mutta myös siksi, että se on kuin  Viiden tähden luksusloma. Vaikka oman lapsen asioiden läpikäyminen viiden päivän ajan, on osittain raskasta, niin se kun "talo tarjoaa" päivässä viisi ateriaa valmiina pöytään, on varmasti joka äidille (ja isälle) kuin lottovoitto ja sen ansiosta niitä raskaitakin asioita jaksaa läpi käydä. Vielä kerran itseäni toistaen; parasta lähestulkoon oikeasti on se vertaistuki.
Myös se, että kurssipaikkana on kylpylä, saa meidän perheen jokaisen vesipedon laskemaan päiviä kurssille lähtöön. Mitä sitten, vaikka ajotunteja sinne kertyy lähes 7, se on ihan varmasti jokaisen ajotunnin arvoinen reissu.

 Nämä kaikki kuvatkin jo kertoo tulevasta reissusta sen, että ihan varmasti ainakin meidän perheen silmät ja sielut lepää niissä maisemissa. Eikä tuo kylpyläpuolikaan hullummalta näytä laisinkaan, varsin houkuttelevan näköistä.

 Kuulemma hotellin lammen ympäri kiertää lapsille suunnattu Pihkan temppurata. Luulenpa, että tämä tulee olemaan Pyryn suosikkipaikkoja kun sen näkee.

Kuva: Rokua Healt&Spa Hotel


Odottavaisin mielin kohti kurssia. :)