Niin se viikonloppu vertaisten parissa oli ja meni. Ois voinut kestää kauemminkin, koska oli juurikin sitä mitä ajattelinkin.
Täytyy sanoa, että tässä asiassa ainakin kaupunki tekee hyvää työtä kun tätä toimintaa rahoittaa. Me vanhemmat saamme ihan oikeasti keskittyä vertaistukeen muiden vanhempien kanssa joilla kaikilla on vammainen lapsi, diagnoosiin katsomatta.
Lapsille oli tehty oman viikonlopun aikataulut kuvien avulla ja heillä oli monen monta osaavaa hoitajaa, joiden kanssa lapset, mukaanlukien myös tämä meidän Kuu 9kk , söivät aina lounaan, sekä välipalan. He leikittävät, nukuttivat päiväunille ja antoivat aikaa heille jokaiselle.
Me vanhemmat saimme ammattilaisten johtamana jutella mieltä huolestuttavista asioista. Saimme itkeä ja nauraa ja kertoa omia kokemuksia, sekä antaa vinkkejä, että ottaa niitä itse vastaan, sekä syödä rauhassa (ja siis kokit!erityiskiitosta annoin heille. Loistavaa huomioonottamista kun Kuu moniallerginen ja minä myös imettäessä joudun asioita boikotoimaan). Iltaisin hoitajat ottivat vastuun nukkuvista lapsista ja vanhemmilla oli omaa aikaa nuotion äärellä.
Me saimme paljon vanhempien kesken aikaa ja saatiin tukea arjessa jaksamiseen. Tämmöisiä viikonloppuja voisi olla joka syksy ja kevät.
Saimme valita osallistummeko tunneille ja mihin osallistumme. Tietysti osallistuimme mutta minä jätin aamuisin hetken välistä, kun näin parhaakseni nukkua Kuun kanssa ekat päikkärit, sillä yöt meidän perheessä on tällä hetkellä todella raskaita. Kummankin lapsen osalta.
Viikonloppu antoi kyllä taas voimaa niin paljon, vaikkakin itse enemmänkin tällä kertaa kuuntelin vertaisia ja mietin omia kokemuksia ja tunteita mielessäni. Olen niin väsynyt, että puhumisen sijaan olisin vain itkenyt, niin näin parhaakseni olla hieman hiljempaa omista aatoksista. Teki kyllä hyvää tämä kuuntelijan roolikin. Sai uusia näkökulmia ajatuksiin.
Jos jokainen vammaisperheitä koskeva asia hoidettaisiin kuin tämä Sopukan viikonloppu, olisi Suomessa vammaisten asiat todella hyvin.
Tervetuloa Mongoliaan. Puhutteleva kirja downin syndroomalaisista. Vedet silmissä naureskelin lukemalleni. Tuo on löydettävä itselle.
Kiitos kvtuki57, kiitos tuntien vetäjät, kiitos hoitajat. Parasta sitten taas edelliskerran!
