maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kokkola-Salla-Oulu-Kokkola-Jyväskylä-Helsinki

Heti kun I pääsi kesälaitumille, aloitimme reissun Kokkolaan.  Siellä viihdyimmekin puoltoista viikkoa, mun sisaruksilla yöpyen.
                 




Aurinkoiset ja hyvin helteiset päivät hellivät muutaman ensimmäisen lomapäivän.




Vietimmekin sitten parhaimman päivän rannalla. Pyry viihtyi vedessä liiankin hyvin. Ei meinannut suostua lopettamaan vedessä riehumista ollenkaan! Ja kovaa peräänkattomista se on kokoajan, sillä tasapaino ei ole mikään paras, vieläkään ja varsinkaan vedessä.



Siitä sitten matka jatkuikin Sallatunturille. En ollut alusta alkaen ollenkaan halukas lähtemään niin pitkälle ajomatkalle, mutta yllätinpäs sitten I:n ja lupauduin siihen. Olihan se ajomatka aika tuskaista, selkä kun on todella huonossa kunnossa. Loppumatka menikin itkien. Sillä tuo skolioosi vaivaa mua todella paljon.






Kuten kuvista voi huomata, oli sää hyvin kolea. Parhaimmillaan se näytti +11. Vaatetta siis päälle tarvittiin.



Oli se silti sen arvoinen matka. Luonnossa oli erityisen kaunista ja ehkä pääsi vähän sellaiseen ulkomaafiilikseen, koska onhan siellä aivan täysin erilaista, mihin kaupunki-ihmisenä on tottunut.




Laavulla käynti olisi varmaan ollut reissun kohokohtia, jos Pyry olisi viihtynyt paremmin. Sain kuitenkin yhden kuvan napattua kun jätkä on paikoillansa ja mussuttaa keksiä. Muuten hän olisi kokoaja ollut menossa vieressä olevaan lampeen, tai puuvajaan.






Näin turistina oli pakko noita porojakin kuvailla! Onhan ne nyt melko outoja tyyppejä! Rennosti lompsottelivat keskellä tietä ja mulkoilivat meitä muukalaisia, yhtään antamatta tietä. Mut mihinkäs meillä kiire ois ollu! :)

Käytiin me I:n kanssa katsomassa Sallalaisten omaa teatterinäytöstä. Olihan sekin kokemus :D

Aikaa vietimme tunturilla 5päivää. Siellä oli myös I:n vanhemmat ja I:n Eno.

Menomatkasta sen oppineena, että mun selkä ei kestä istumista autossa pitkää aikaa,, päätimme aloittaa matkan kohti Helsinkiä Yöpyen aina 3 tunnin välein jossain. Ei sitäkään selkä meinannut kestää, mut silti paremmin! Jos sieltä suoraan helsinkiin olisi ajanut niin matka-aikaa olisi kertynyt reilut 10h!

Ensimmäinen etappimme oli Oulun Eden. Siellä kävimme kylpemässä ja nukkumassa ja seuraavana päivänä suuntasimme sitten kohti kokkolaa.




Kokkolassa vietettiin sitten vielä pari yötä. Siitä sitten jatkoimme kohti Jyväskylää.



Pysähdyspaikkamme oli Spa hotelli Laajavuori. Ulkoapäin ei tosiaan mikään kaunis näky, mutta sisältä tosi viihtyisä. Siellä oli paljon aktiviteettia lapsille, sekä mielettömän maittava ravintola! Myös asiakaspalvelu oli loistavaa tasoa!

        


Yövyttyämme ja kylvettyämme siellä, kävimme moikkaamassa vielä Pyryn kummitätiä, jonka jälkeen suuntasimme kohti aloituspistettämme; kotia. 

Aikaa vierähti reissulla 19 päivää! Hurjaa! Vielä on muutama viikko jäljellä. Ihana olla kotona.

Menihän reissussa moneen kertaan sekä fiilis että voimat. Välillä koti-ikävä oli jo niin suuri, että olimme ihan valmista kamaa takas tänne omien juttujen ääreen. Mutta sinnittelimme ja pärjäsimme. Onneksi emme luovuttaneet, koska olihan reissu kokemisen arvoinen.

Pyry, tuo maailman valloittavin poika, nukkui reissussa yllättävänki hyvin. Se jos joku oli positiivista, sillä sen keinoin jaksoimme näinkin pitkään. Tuo poika kun osaa olla maailman temperamenttisin, lujatahtoisin ja tottelemattomin. Meille vanhemmille varsinkin. Muillehan Pyry käyttäytyy kuin enkeli. Kyllä, itku tuli moneen otteeseen ja olin monta kertaa niin poikki, että pakenin paikalta. 
Jos jotain pojalta kielsi, homma meni mahottomammaksi kieltojen jälkeen. Ei auttanut ajatusten siirtäminen toiseen asiaan, tuota poikaa kun ei noin vaan huijata. Kieltojen päälle asiaa siis toistettiin kokoajan, uudestaan ja uudestaan, pahemmin ja pahemmin. Sitten jo itse itselleen siitä tottelemattomuudesta tuohtuen, purraan itseä käteen ja yritetään kaivaa omat  silmät päästä, samalla raavitaan äidin tai isän naama reville ja nipisitellään. Kunnes tulee itku, kun pahamieli on niin kova, kun ei ole totellut. Sitten halitaan ja pussataan ja ollaaan nätisti. Kunnes taas minuutin päästä aloitetaan sama rumba alusta. 

Mutta kaikesta selvittiin, kaikki oli kuitenkin mitä ihaninta ja lomailua parhaimmillaan. Paljon mahtuu hyviä hetkiä kolmeen viikkoon. Tosi paljon. Paljon enemmän kuin niitä huonoja hetkiä. Loppupeleissä.

Nyt aiomme tehdä täällä helsingin päässä yhdessä ja yksin paljon mukavia asioita, ennen kuin palataan taas normaaliin arkeen. Onhan tässä vielä aikaa. :)