keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Rv 13 ja nt-ultra.



Siellä se meidän pieni mötkylä köllötteli letkeästi kädet pään takana ja liikuskeli hirveästi. Kätilö sanoi vauvan näyttävän jo nyt mahdottoman söpöltä tapaukselta. Uskon häntä. Eihän tuo mötkylä voi muuta olla! Pituutta päästä peppuun oli hurjat 5,5cm. Näkyi molemmat kädet ja jalatkin. Niskaturvotusta olin vain 1.1mm ja koko vasta raskausviikkoja 12+1. 
Laskettuaika on siis näiden tietojen mukaan 12.12.2017, eli meidän kihlapäivänä! Mikäs sen parempi päivä oiskaan! 

Kaikki vaikutti siis varsin hyvältä. 

Ultran jälkeen meninkin sitten vielä verikokeisiin jossa multa otettiin Nipt-testi. Tämmöinen testi on oikeus saada lapsivesipunktion sijasta, sillon kun ensimmäinen lapsi on ollut erityinen. Tämä testi kertoo siis aika suurilla prosenteilla sen, että onko vauvalla trisomiapoikkeavuutta. Kolmea eri trisomiaa siitä siis tutkitaan. 
Tulokset kuulemme ensiviikolla. 
Tämmöinen testi on myös yksityisellä ostettavissa itselle, mut on kuulemani mukaan erittäin arvokas testi. Yllätyksenä tuli myös se, että mahdollisuus tietää sukupuoli samalla on meistä vanhemmista kiinni. Siinä kun sekin selviää. Mitäpä luulette, että vastattiinko kysymykseen ei tai joo, kun kysyttiin, että halutaanko siitäkin vastaus tietää? Miten oisit itse tehnyt? Oisitko pystynyt vastustaa kiusausta jos kerran on tällainen mahdollisuus tiedossa? 
Vielä on mahdollisuus että testi ei onnistu. Joskus näin käy ja se johtuu siitä, että näytteeseen ei olla saatu riittävästi dna:ta.

Jännittävissä tunnelmissa siis etenemme tällä hetkellä. :) pääasia tietysti, että Ultrassa kaikki näytti mallikkaalta ja vauva voi mahassa hyvin ja hyvin eloisalta vaikutti. 


Ja taas tähän loppuun viel muutama kuva meidän "agusta". 








perjantai 26. toukokuuta 2017

Jännittäviä aikoja rv12

Nyt kun viikot alkavat raskauden osalta lähenemään 12 ja aika niskaturvotusultraan on maanantaina, niin mahan pohjassa kutkuttaa ja kipristää. Mua jännittää kovin! Entä jos kaikki ei olekkaan niin kuin pitäisi? Mitäs sitten tapahtuu? Eihän se auta kuin mennä päivä kerrallaan ja toivoa parasta, mutta on se haastavaa! Sen myönnän.

Mahakin on alkanut saamaan jo pyöreyttä. Eteenpäin kallistunut kohtu tekee vatsasta jo tässä vaiheessa hieman kookkaamman ja toinen raskaus kun on, maha tulee hieman nopeammin näkyviin. 

Pahoinvointi on pysynyt poissa viikon. Onneksi. Refluksi kun on alusta asti ollut pahana ja siitä johtuva närästys niin ei tässä sitä pahaa oloa enää kaivatakaan. Välillä itkeä pillitän illalla kun on töiden jälkeen kova väsy, mutta kun ei nukkua pysty närästyksen takia. Tämä kestänee koko raskauden, valitettavasti ja luultavasti taas pahenee loppua kohden. Mulla on kyllä lääke tähän käytössä, mutta en ihan jatkuvasti sitä halua  suusta alas vedellä. Lääke kun silti on. 

Milelihaluja tässä raskauden on tähän mennessä ollut pottumuusi ja maito, sekä suolakurkut. Mansikat vievät silti näistäkin voiton! Inhokkeja on enempikin. Meinaan oksentaa kun joku edes mainitsee sanan rennie tai magnesium purutabletit. Se mielikuva jo siitä suutuntumasta saa mut yökkimään. :D 

Ahdistuneisuushäiriö ja pakkoajatukset on pysyneet hyvin aisoissa. Muutaman kerran on tullut jumiutumista ajatuksiin, mutta olen päässyt siitä pois niin, ettei paniikkia ole kerennyt syntymään. Toivottavasti tämä jatkuu näin. 

Pyrylle olemme jo vauvasta puhuneet. En tiedä kuinka paljon hän siitä ymmärtää vielä, mutta jokatapauksessa hän tulee jo nyt spontaanisti antamaan masulle pusua ja sanoo "vaavva". En kestä kuin söpöä! 

Mulla ja I:llä vauvakuume sen kuin kasvaa. Tulee paljon katseltua Pyryn vauvakuvia ja siinähän ihan herkistyy. Miten voi oma lapsi olla niin kaunis? Käsittämätöntä. Ei malteta edes odottaa mikä toinen ihanuus sieltä tulee jouluun mennessä. (veikkaan et synnytän itsenäisyyspäivänä, tai ainakin toivon niin!). 

Muutama kuva itse blogin päähenkilöstä vielä tähän loppuun.. Palataan ensiviikolla asiaan. :) 













perjantai 5. toukokuuta 2017

Niin pieni vielä, mutta niin suurta ja ihmeellistä.

Mä en voi olla enää hiljaa. Mun on pakko kertoa teille tämä uutinen. Silläkin riskillä, että vielä aika alussa menevä asia, mutta jos huonosti kävisikin niin onpa paikka minne purkaa asiaa. 

Pyrystä on tulossa huimaa vauhtia isoveli. Me teimme sen. Mä tein sen. Mä uskalsin. Joulukuussa se ihme tapahtuisi. 

Meille tulee vauva! 



Olo on onnellinen. Mä voin psyykkisesti niin hyvin. Mutta sitten on tuo raskauspahoinvointi joka verottaa mun elämää  tällä hetkellä kovin. Oksentamiseltakaan ei olla nyt vältytty. Pyrystä ei tämmöistä nimittäin ollut. Närästystäkin on 24/7. Yöt on kehnoja olon takia. Mutta silti mun sydän tuntee isoa kiitollisuutta. 

Nyt on menossa raskausviikko yhdeksän. Maanantaina alkaa jo kymmenes. 
Mahakin jo jokseenkin pullottaa vauvamaisesti, kuulemma niin eteenpäin kallistuva kohtu kuin olla saattaa, että ei kuulemma ihmekään. Kaikki näytti muutenkin juuri siltä mitä pitää kohdussa.  

Mutta näihin tunnelmiin. Tätä vauvahuumaa ja Pyryn ymmärtämistä asiaan varmasti puimme jatkossa enemmän.