maanantai 25. syyskuuta 2017

Nalle nappisilmä ja rv30 alku.


Vuonna 2012 kun Pyry syntyi, meille kerrottiin, että sen vuoden lapsista tulee Helsingin kaupungin orkesterin (HKO) kummilapsia ja saamme jatkossa konserttikutsuja sen kunniaksi. 

Me ollaan saatu joka vuosi kutsuja Nalle nappisilmän konsertteihin mutta ei olla menty. Koska  ei ole mukamas saatu aikaiseksi. No nyt saatiin ja se konsertti olikin nyt lauantaina! Ja kuinka ihana konsertti olikin! Pyry nautti tosi kovasti. 

Nyt tästä saa tulla ihan tapa. 






He kyllä ihanasti leikittävät lapsia siellä. Pyry konsertin lopuksi taas niin tunteella antoi halit Satu Sopaselle ja myöskin Nalle nappisilmälle.

Ihan mainio reissu. 


Rv30

Aatelkaa. Ollaan jo päästy niin kovin pitkälle! Tästä 4 viikkoa eteenpäin niin Pyry jo syntyi. Toivottavasti silti tämä tyyppi pysyy silloin vielä visusti masussa vielä parisen viikkoa ainakin. 
Silloin mulle kehittyi istukan vajaatoiminta, nyt sitä tarkkaillaan 2 viikon välein. Viime viikolla asia katsottiin ja kaikki oli sen suhteen hyvin ja typyllä oli viikko sitten painoa 1235g. Monen monta grammaa kultaa jo mahassa. :) 

4d Ultrassakin olen käynyt jo kaksi kertaa. Mutta kummallakaan kertaa typy ei halunnu kasvojaan näyttää. Hän antaa meidän odotuttaa syntymään asti. Tai no, ensi viikolla viel kerran kätilö haluaa kokeilla katsoa. 



Kuva otettu lauantaina 28+4. Mahalla alkaa olla jo kokoa. 

Mä oon voinut psyykkeeltä edelleen todella hyvin. Kroppa vain meinaa aivan pettää. Mun lonkka on ihan tulessa jatkuvasti ja nyt iskiaskin ilmoittelee alaselässä. Varsinkin jos yhtään enempää urheilen ja siivoilen. Makoilukaan ei auta. Joten tasapaino tekemisten välillä täytyy säilyä. 

Vauva liikkuu paljon ja hikkailee. Ajatelkaa, hän lähestyy jo 40cm ja 1,5kg! Hänen mahdollisuudet selviytyä mahan ulkopuolella on jo reilusti yli 90%.

Mielihalut? Kahvi. Suklaa. Kardemumma Eli pulla :D mutta kahvia lukuun ottamatta, muut herkut on pannassa yhtä päivää lukuunottamatta viikossa. Yksi herkkupäivä itselle täytyy sallia, että jaksaa! Muut päivät himoihin vedän oransseja tomaatteja, porkkanoita ja kurkkuja. Nekin on kyllä niin hyviä! 

Parasta tekemistä on mahan silittely ja potkujen tunnustelu. Vauvan ulkonäön pohdiskelu. Niistä mä nautin. 

Tää on kyllä jännittävää aikaa. Sitä niin odottaa pientä tuhisijaa jo kainaloon. Rakastan tuota mahamöhmöttäjää jo aivan hirmuisesti. Hän saa mut tuntemaan tällä hetkellä maailman onnellisemmaksi. Sitä jotenkin herkistelee paljon enempi ja tuntee noita mun miehiäkin kohtaan niin suurta rakkautta joka hetki. Pienikin juttu saa mulle tipan silmään, ihan vain liikutuksesta. 
Kaikista näistä kivuista huolimatta tää raskaus kyllä sopii mulle. Vähän jo nyt haikeana mietin, että kohta tää on jo ohi. 

Mutta nyt Pyryä hakemaan toimintaterapiasta. 


maanantai 18. syyskuuta 2017

Omaishoitajat on porvareita äitiysloman alkaessa.

Tältähän musta tuntuu. Porvarilta. Kroisos perhana. Kylven rahoissa koska olen omaishoitaja.
Saan omaishoidontukea kuussa 392e miinus verot. Eli koska kasvatan omaa lastani, jolla on
kehitysvammansa vuoksi useita arkiaskareihin liittyviä "vaikeuksia" verrattaessa taviksiin PLUS niiden lisäksi terapiat yms, meidät katsotaan omaishoitajiksi ja näin ollen olemme oikeutettuja saamaan tätä omaishoidontukea kuukausittain.

Sen lisäksi, että saan tätä ko.tukea, olen käynyt töissä alkuvuoden ja tienannut rahaa. Niinkuin suurin osa ihmisistä tekee. 

Mun tulot on kasvanut yli 20prosenttia tänä vuonna verrattuna vuoden 2015 tuloihin, kun olin opiskelija, joten kuvittelin kun äitiyspäivärahaa hakisin, että saisin äitiyspäivärahan tämän vuoden tulojen perusteella. Näin olisinkin saanut, jos en siis olisi omaishoitaja.

Omaishoidontukea on olemassa kolme (3) eri maksuluokkaa. Mistä alin on tuo mun saama 392e/kk ja korkein on 1500e/kk. Omaishoidontuki katsotaan Kelan puolelta ansiotuloksi. Myös tämä alempi tuki. 
Vaikka näissä on yli 1000e/kk eroa, silti ne katsotaan Kelan valvovien silmien alla saman arvoisiksi tuloiksi. Ei mitään väliä sillä, että paljon sitä saa. Omaishoitaja kuin omaishoitaja. Eli minä joka saan 392e/kk tukea ja se joka saa 1500e/kk tukea, saadaan äitiyspäivärahaa minimimäärän mukaisesti kummatkin. Eli sillä ei ole mitään merkitystä tässä vaiheessa mitä olen tänä vuonna tienannut, kun saan omaishoidontukea. Tuen määrällä ei ole väliä. 
Eli äitiyspäivärahaa tulen saamaan minimin mukaa 23e/pv. plus tietysti tämä huima 392e omaishoidotuki -verot. Eli siis "tienaan" tätä omaishoidontukea äitiyspäivärahan ajan. Sen takia asiat ratkaistiin näin.

Tää on ehkä epäreilun maksuperuste ikinä mitä on vastaan tullut. Miten tämä edes voi olla näin? 
Nuo rahamäärät tuen alimmassa ja korkeimmassa luokassahan on valtavat ja silti minäkin tipuin alinta äitiyspäivärahaa saamaan.  Sarkastisesti varmaan miettivät et mitäs oot saakeli omaishoitaja. Siitä me sua rokotetaan. Sori jos on vähän haastavampia arkipäivät teillä, ei sillä väliä, saat sentään omaishoidontukea.

Oikeasti, mikä hemmetin lakiuudistus tämä on? Taas viedään vammaisperheiltä/omaishoitajilta  rahat pussista. Pihistetään sieltä päästä missä hyvin tiedetään muutenkin arjen olevan hetkisen verran haastavampaa. Ajetaan omaishoitajat ja vammaisperheet alas. Sitähän ne tarvii.

Paljon sinä saat äitiyspäivärahaa? 

tiistai 12. syyskuuta 2017

Neljän sanan lause


Tässä teille iloista viittomista ja puhumista Pyryltä. Kyllä hän oppii. Hitaasti mutta varmasti.


Nyt lepäämme, sillä pitkän flunssan päälle kehkeytyi pojalle yskää ja kuumeetta. Mitä lie tuleman pitää. 

Palataan. 

Ps. Mulla starttasi jo vk 28. On tää nopiaa menoa! Voin melko paksusti. 

Semmone mahamöhmö. 

lauantai 2. syyskuuta 2017

Sydänultra ja vertaista seuraa








Eilen käytiin sydänultrassa Pyryn kanssa. Kardiologi kertoi sydämen olevan juuri siinä kunnossa kun pitääkin olla, eli ei mitään akuuttia näkynyt. Huh. 
Seuraava kontrollikäynti meneekin sitten kahden vuoden päähän. 

Pyry oli juurikin niin reipas kun voi olla. Hienosti antoi ottaa pituuden, painon, sydänkäyrät ja itse ultran. 
Painoa oli jo huimat 17 kg ja pituutta 102.3cm 

Illasta mentiin sitten tapaamaan ystäviä. Olipa ihana taas pitkästä aikaa! Heihin siis tutustuttiin kerran kauppakeskuksessa, Flamingossa, pari vuotta sitten. Onneksi tapasimme heti muutaman päivän päästä siitä uudelleen ja nyt tapaammekin aina välillä. Sais olla useamminkin.
 Ihan laatuseuraa ovat ja kun perheestä löytyy Pyryä vuoden nuorempi down myös niin seura on lähes täydellistä itse kullekin. 
Pyryllä ja tällä söpöllä poitsulla menee kyl leikit ihan yksiin. Loistava parivaljakko! 



Tänään Pyry pääseekin taas mummin ja vaarin luokse yökylään. Voin kertoa, että tulee taas tarpeeseen. Hän kun hakee öistä edelleen paljon äidin ja isin seuraa. Yön heräämisten ja hillumisten suurin syy näyttää olevan suurimmaksi osaksi se, että hän vain varmistaa meidän vanhempien olemassa olon. Hyvin syvä kiintymyssuhde meihin. Hieman hankalakin, sillä yökukkumiset tämän takia tuntuu hyvin turhauttavalta. 

Mutta ensi yön nautimme ja nukumme.