Muutama kuva ja sana viikosta.

Ei hirveesti oon jaksanu/kerenny päivitellä kuulumisia.
Tässä tää arki pyörii omalla painollaan.

Eilen kävin soveltuvuuskokeessa lähihoitajakoulutukseen ja sen tulokset saan toukokuussa. Sitä jännittäessä.

Edellisessä kirjoituksessa mainitsin että olemme taas terveenä.
Sitä iloa kesti  kaks pv.  Taas Pyryn nokka vuotaa, enemmän kuin aikaisemmin. Huoh. Pöh. Plääh.

Ruokailut on nykyään niin nähty.  Yhtä pelleilyä koko juttu, joka aterialla. Astiat lentelee, ruokaa heitellään, sitä kaivetaan myös suusta ja hierotaan päähän. Lusikan lähestyessä suuta, siihen läppäistään täysillä.
Sen verran inhottavaa hommaa että  äsken tuli itkustettua pari kyyneltä asian takia.

Uhma on pahempi kuin koskaan.
Menispä vaan pian ohi.

Mun jalka voi jo ihan hyvin. Dieettiä on kans koht takana 3vkoa ja se sujuu loistavasti.

Pääsiäinen koittaa ja vastuu jakautuu kahdelle osapuolelle taas hetkeksi. Se jos joku on mukavaa!!

Ei se auta kuin lähteä päiväunia kohti.  Tässä talossa on jo herätty kuuden maissa.

dieettiä

Nyt kun vihdoin ja viimein uskon itseeni ja siihen että onnistun, niin voin julkaista tilannekuvan teille tilanteestani.  Tästä on vain suunta alaspäin.

Koskaan, ei koskaan ole ollu näin helppoa laihduttaminen.  Mileiteot, eli makeanhimot on ollut alusta asti poissa.

Takana on siis kaksi viikkoa dieettailua. Sitä surullisen kuuluisaa Jutan superdieettiä.  ;)

Puntarinhan taannoin hajotin. Se ei siis mun motivaatiota ole kumoamassa. Mittanauha näyttää huippu lukemia jo nyt. Oon hyvin tyytyväinen. Esim: vatsanseudulta on jo kaikonnut jotakuinkin yhdeksän senttiä! Huisia!

Tätä siis jatketaan niin kauan että, olen tyytyväinen omaan ulkomuotooni.  Elämäntaparemontti on siis kovaa kyytiä uusiutumassa.

Tästä mä jatkan. Tästä mä tykkään.

Ps.  Pyry ottanut jo hulvattomat 10 askelta ilman tukea.

Pps.  Ollaan terveitä!

uutta kledjuu

Vihdoin ja viimein poistuin eilen  pitkästä aikaa kotoota "kunnolla". Käytii kaupassa ja shoppailee Pyrylle vähän uutta vaatetta. Vaateidis syntyi siitä kun ei enää välikausitakki ollit sopiva. Sitä lähdettiin metsästää ja tarttui mukaan sitten myös pari muutakin vaatetta. 

Neule ja farkut löytyi kappahlista. Niiden yhteissumma tais olla 18e. Olivat siis roimasti alennuksessa. Neule on pikkasen liian iso vielä, kokoa 98/104. 

Takki on Lindexiltä. 29.90e. 92cm. 

Housut on 92cm ja saa lahkeita kääriäkin vielä ihan huolella ja kiristysnauhat vyötäröltä on vedetty kireimmälle.  Kuvienlaatu on mitä on, eihän tuo jäpä tunnetusti pysy paikoillaan sekuntiakaan! 

 Loppuun vielä takin ensikäyttökuvia. :)

Leikkipuistokuvaukset

Nämä kuvat me sitten valikoimme, monien onnistuneiden joukosta!

toipumista ja sairastelua

Mullepas iski se kova niskahartiajumitus kera mojovan päänsäryn kotiuduttua sairaalasta. Menin sitten käymään ambulanssin kyydillä sairaalassa, kun ei pystyssä olisi voinut istua autossa. Todettiin mulla kuitenki se spinaalipäänsärky, mitä joku lukijoista epäilikin. 

Meinasi laitattaa heti  sen veripaikan tuonne selkään, jonkun kalvon väliin. Onnekseni kokeilivat kuitenkin kofeiinin tiputusta suoraan suoneen + hitosti kaikkia eri lääkkeitä muutenki. Koko päivä siellä menikin, mutta säryt alkoi sitten iltamyöhään hälvenee, pääsin kotiin. Huh. Seuraavana päivänä heräsin kivuista selvinneenä. Muuten olisi pitänyt mennä seuraavana päivänä se veripaikka laittaa. Selvisin siitä. HUH.

Nyt arki palasi tähänki taloon. I suuntasi töihin. Hoitaja saapui ja vei Pyryn puistoon. Siellä puistossa järjestettiin tosiaan tänään se valokuvaus mistä jossain vaiheessa kertoilinki. Pyry niihin hoitajan kanssa meni ja hienosti oli kuulemma kuvaus mennyt! Pelkäsin että Pyryllä iskee "tuntemattomienpenkkienfobia" , eikä suostu kuvauksiin, mutta turha pelko oli.  :)

Tässä odotellaan kuvien saapumista nettiin, niin saadaan sieltä niitä tilailla.

nallekuvaus sen kuvauksen siis järjesti. 

mulla käy nyt siis kotona apuri aina aamusin. Vie Pyryn puistoon, mitä mä en jalkani takia pysty.

Pyrylle ja Iivarille kehittyi viime viikolla flunssaa ja kurkkukipua. 

Mulla sitten myös ne alkoi eilen kehittymään ja nyt onkin sitten ääni pois, kurkku kipeänä ja flunssa.

Heti ku tuossa jalassa ei olisi ollut tarpeeksi vaivaa elämään. No mutta, näillä mennään! Aikaahan mulla sairastaa on ku kotona joudun möhmöttää :D 

Loppuun vielä kuvakollaasi Pyryn vedenjuonneista tähän:) 

 Oisin laittanu videolinkin kyseisestä tapahtumasta, mutta olin kuvannut kännykällä väärin päin. :(
Ja minä hölmö en osaa sitä oikein päin missään kääntää.

HUG.

Kuinka vammaisten lasten äidit valitaan?

THESE MOMS SHARE SPECIAL GIFTS
by Erma Bombeck

Oletko koskaan ihmetellyt, kuinka vammaisten lasten äidit valitaan?

Jostakin syystä kuvittelen Jumalan leijailevan maan päällä valikoiden lisääntymisvälikappaleita hyvin huolellisesti ja harkiten. Tarkkaillessaan Hän antaa enkeleilleen ohjeita tehdä merkintöjä suureen mustaan kirjaan.

"Aalto Kaija, poika, suojelupyhimykseksi Matteus. Metsä Maria, tyttö, anna suojelupyhimykseksi vaikka Gerard. Hän on tottunut rienaamiseen."

Lopuksi Hän sanoo enkelille erään nimen ja hymyilee:"Anna hänelle vammainen lapsi". Enkeli on utelias:"Miksi hänelle, Jumala? Hän on niin onnellinen."
"Aivan niin," Jumala hymyilee, "voisinko antaa vammaisen lapsen sellaiselle äidille, joka ei osaa nauraa? Se olisi julmaa."
"Mutta onko hänellä kärsivällisyyttä?" enkeli kysyy.
"En tahdo hänellä olevan liikaa kärsivällisyyttä, muuten hän hukkuu itsesääliin ja epätoivon mereen. Kunhan shokki ja paha mieli vaimenevat, hän kyllä selviytyy.

Katselin häntä tänään. Hänellä on juuri sellainen itsetunto ja itsenäisyys, joka on niin harvinainen ja niin tarpeellinen äidille. Katsohan, lapsella jonka hänelle annan, on oma maailmansa. Hänen on saatava se elämään hänen maailmassaan, eikä se tule olemaan helppoa."
"Mutta Herra, luulenpa ettei hän edes usko sinuun".
Jumala hymyilee:" Ei haittaa, minä pystyn järjestämään sen. Hän on täydellinen. Hän on juuri sopivan itsekäs."
Enkeli henkäisee:" Itsekäs, onko se hyvä puoli?"
Jumala nyökkää:" Ellei hän silloin tällöin osaa erota lapsestaan, hän ei tule koskaan selviytymään."

"Tässä on nainen, jonka teen onnelliseksi vajavaisella lapsella, hän ei vielä käsitä sitä, mutta tavallaan häntä tullaan kadehtimaan. Hän ei koskaan pidä ainoatakaan puhuttua sanaa itsestään selvänä. Hän ei koskaan pidä yhtäkään askelta tavallisena.

Kun hänen lapsensa ensimmäisen kerran sanoo "Äiti", hän on ihmeen todistaja ja hän tietää sen. Kun hän kuvailee sokealle lapselleen puuta tai auringonlaskua, hän näkee sen niinkuin vain harvat ihmiset näkevät minun luomistöitäni.

Sallin hänen nähdä selvästi asiat, jotka minä näen - annan hänen kohota niiden yläpuolelle. Hän ei koskaan tule olemaan yksin, minä olen hänen vierellänsä hänen elämänsä jokaisena päivänä yhtä varmasti, kuin hän on tässä vierelläni, koska hän tekee minun työtäni."
"Entäs hänen suojelupyhimyksensä?", enkeli kysyy heilutellen kynäänsä ilmassa.

Jumala hymyilee:
"Peili riittää".

Jalkapäivitys (sisältää rumia kuvia)

Nyt on 3 täyttä päivää kulunut leikkauksesta. Tuntuu kuukaudelta.

Lääkkeitä menee säännöllisesti. Vimova x2 ja panacod x4 päivässä. Panacodin vaihdoin panadoliin. Yöksi varaan Panacodin, jos saisin siten paremmin nukuttua.

Yöt on ollu siis ihan hirveitä. Aina se pahin kipu alkaa kun pääsen peiton alle. Unta saa hakea tunti kaupalla. Sen jälkeen kun nukun, herään unesta itkien hysteerisesti. I sanoi että mun itku kuulostaa todella sydäntä särkevältä ja on ihan avuton silloin.
Mulla niissä kivuissa tulee joku ilkeyspuuska aina. I yrittää halia ja helpottaa sillä oloa. Minä sitten, en todellakaan ilkeyttäni, työnnän hänet pois. Se kipu tekee sen. Se vain sattuu niin paljon ettei halua et kukaan koskee edes suhun.

Tämän lisäksi niska ja selkä on tullut  todella kipeäksi. Reppana käyn itkien vessassa ja suihkussa. Itkien istun. Maks 5min  voin olla pystyssä. Koska niskaa vaan särkee hullusti ja se aiheuttaa erittäin huonoa oloa. Jos en tietäis, et makoilu, jännittäminen ja stressi nämä on tehnyt, niin epäilisin aivokalvontulehdusta.
Oon yrittänyt tehdä kaikki voitavat et kipu helpottaisi jossain vaiheessa.  Toivotaan.

Lopuksi kuvat haavasta. Sain vihdoin tuulettaa sitä ja pestä sen. Siitä tulee varmasti ihan hyvännäköinen joku päivä. :)

Ps.  Himovarvasnaksauttelija on saanut kokea kovia. Nimittäin ei ole helppoa olla naksuttelematta varpaita. Erittäin vaikeaa. Ja se saa mut jopa välillä hikoilemaan ja ahdistumaan x)

Pps. Ette arvaa kuin vaikeaa tää aika on äitinä. En voi Pyryn kanssa mennä ulos, tai leikkiä yhtä rajusti kuin yleensä, en voi syöttää häntä tai nostaa lattialta syliin. Nyt siis kun on viel niin vähän aikaa leikkauksesta, joka sai mut todella heikkoon kuntoon, ei puhettakaan että voisin oikeastaan muuta tehdä kuin makoilla. Syyllinen olo.
Kyllä pyry tulee antamaan mulle paljon "abbaa" ja haleja. Välillä tulee mahani päälle istualleen pomppimaan, tai tuo kirjan että äiti lukee. Ne tekee tästä hetkestä juurikin ihaninta. Mun oma pallero, joka kohta varmasti jo kävelee <3