10kk sitten.

Tasan 10kk sitten olin raskausviikoilla 32+3 ja menin Kätilöopistolle ultraan 10kilon painonnousun takia, joka tuli muutamassa viikossa ja verenpaineet siihen päälle jotka oli vähän koholla + oma tuntemus siitä ettei kaikki ole kunnossa. Tuntui siltä että Masukki-Herra ei oikein liikkunut tarpeeksi.
Ultratessa sitten lääkärimies meinasi että on blokkeja napanuoravirtauksissa, elikkäs kaikki ei toiminut ihan niinkuin oisi pitänyt. Meinasi lääkäri että tuun olemaan sairaalassa niin kauan että pieni mies on päässyt turvallisesti maailmaan. Myöskin sen takia tämä että vauva vastasi muutamia viikkoja pienempää. Eli painoarvio oli tällöin 1500g-1600g välillä. Sinne jäin täydelliseen vuodelepoon ja tarkkailtavaksi. Voin todeta sen vieläkin että vähän harmitti. Ei ehkä ihan vähääkään.
Melkeinpä jatkuvasti kuunneltiin sydänääniä ja mitattiin verenpaineita että kaikki on hyvin.
Ei mitään muutosta missään. Hyvä näin. Ja masukkikin aika ajoin potkuilla kertoi olevansa ihan kunnossa.
Tässä vaiheessakaan ei ollut siis tietoa siitä että siellä on pieni Down-tyyppi!
Nooh, seuraavana päivänä (eli siis toisin sanoen huomenna ;) ) , toinen lääkärimies sitten taas tutki minut ja tuumasi että ; en oikein ymmärrä miksi sinut on otettu tänne osastolle kun kaikki on hyvin? Ei näy blokkeja, vain vähän kasvu hidastumaa ja sen takia pyydänkin sinut viikon päästä tarkastuskäynnille, että jos ei paino ole masukilla noussut niin joudumme käynnistämään. 
SELVÄ.
Edellisenä päivänä oli blokkeja, toisena ei...kuulostipas oudolta ja ihmeellistä! Tottakai mulle jäi hiukan enempikin outo olo. Osannut oon kerta koko raskausajan epäillä että minä en raskaudessa sinne 40viikolle asti pääse ja jotain normaalista poikkeavaa sieltä jokatapauksessa on tulossa.
Noooh, kotia pääsin ottamaan ihan rauhassa sen viikon. Eli eläydytäänpä nyt tässä kaikki tuleva viikko siihen miltä minusta se tuntui ;) Eli valvotaan yöt, pelätään pahinta ja toivotaan parasta, maataan sohvalla , katsotaan sarjoja tvstä ja nukutaan jos saa unen päästä kiinni, joka ei siis tullut kyllä kyseeseenkään, käydään lenkillä, eli kiertämässä kortteli ympäri , joka on n. 700metrin pituinen matka, tullaan kotiin ja vaivutaan takaisin sohvalle , koska sattuu NIIIN isosti lonkkiin että ei pysty liikahtamaan, saatika vaihtaa kylkee, eli ollaan yhdellä kyljellä seuraavaan aamuun asti. Lisätään tähän vielä raskausaikana tulleet +30kg!
Seuraa jatkoa tarinalle viikon päästä ;) eli sillon kuin synnytyksen käynnistymestä on tasan 10kk!