23.2.2012; 10kk ja 1pv sitten ; Eli eilen tuli 10kk siitä kun käynnistys Pyryn synnyttämisessä aloitettiin. Se oli Torstai aamu klo 12. Lääkäri totesi että kestää varmasti päiviä. Ellei mene jopa viikonlopun yli.
Illalla vielä klo 19 , ei Pyry antanut kuulua itestänsä vielä mitään. Lääkärin kierroskin oli ja silloin vielä totesi että ei tuu vielä tapahtuu yhtään mitään piiiiitkään aikaan.
Iltapalaa naukkailee ja jatkaa olemista sängyssä. Käytii myös tutustuu tulevaan vauvan osastoon. joka olisi LV37. Ite menisimme perhehuoneeseen osastolle 5, haikaranpesään.
Yritin suostutella miestä kotia lepäämään kun joka tapauksessa synnytys menisi seuraavalle päivälle eikä varmasti kivutkaan tämän pahemmaksi menisi. Onneksi ei sitten koskaan lähtenyt.
klo22oo alkoi sitten tulla kivuliaampia supistuksia. Niitä tuli sitten ihan 2minuutin välein ja kestokin oli minuutin luokkaa. Tuntui varpaissa asti.
24.02 -> Klo o1oo tuntui meni sitten ne kuuluisat lapsivedet. Hoitaja tarkisti tilanteen ja tilanne oli sama kuin klo 19. Eli ei muuten mitään muutosta kuin että lapsivedet meni. Tässä vaiheessa mies päätti että ei mene lepäämään kotia.
Tämän jälkeen kivut kävivät todella sietämättömäksi ja ajan kulkuki hiukka katos. Hoitaja kiikutti rullatuolilla minut synnytyssaliin. Mies tietty kintereillä.
Salissa sain heti käyttöön ilokaasun mitä sitten tasasen tappavan tahtiin vetelin. Meni hieman aikaa kun oppi oikean tekniikan että siitä oli jotain hyötyä.
Kipu kävi niin sietämättömäksi että supistusten tullessa tajunta sumeni sen verran että ilokaasunkaan ottamista ei oikein tullut mitään ja siitä aineesta olinki jo täysin sekasin.
Klo o5oo tai jotain sinnepäin kätilö tuli laittamaan minulle spinaalipuudutuksen. Hitto mitä ainetta. siinä vaiheessa mies rupes nukkuu lattialla. Tasanen kuorsaus vaan kaiku korvissa. Väliäkö sillä. Mulla kutisi koko kroppa sen mömmön ansiosta. Ei ollu enää onneks pahoja kipuja. mutta se JÄÄTÄVÄN järkyttävä kutina. Inhottavinta ikinä!!
Spinaalipuudutuksen vaikutus kesti ehkä säkällä sen kaks tuntia. Sen jälkeen taas olin kipujen oma.
klo o7oo mieskätilö aloitti vuoron mun kanssa. Väittelin hetken siitä et otanko epin vai en. En suostunu. mut sit tulin järkiini jotenki jännästi.
Klo o8oo anestesiahoitaja tuli laittamaan mulle epin selkään. EI TUNTUNU MISSÄÄ. supistuksen tais viedä voiton. jes, tämän jälkeen sain hieman rauhotettua itteäni, vaikka ilokaasua sen jälkeenki tarvitsin, koska ei todellakaan vieny epi kaikkea kipua pois. Niitä kipuja on niin vaikea kuvata. Mut on niin kipeitä et silmissä sumeni joka kerta.. Kätilö tarkasti tilanteen. Olin auki 3cm. Eli tähän pisteeseen oli mennyt 19tuntia. Kätilö veikkasi että illalla saatan synnyttäää säkällä.
Iivari haki mulle limua. jota vedinki tollaset 2litraa yhteensä synnytyksen loppuun asti. Musiikkikin soi huoneessa. Jonka välillä käskin sulkee. ja välil laittaa kovemmalle. välil klassista ja välillä rajua rokkia :D
klo11oo Kätilö tuli taas tarkastaa tilanteen koska olin niin kipeä. Auki 8cm. Eli 5cm oli auennut 2tunnissa. Joka oli huomattava parannus aiempaan. Nyt kätilö meinasikin että vauva syntyy kyllä hänen työvuoron aikana.
Klo 1145 Kätilö tuli taas katsomaan tilanteen ja ei edes kertonut tilannetta vaan käski ruveta ponnistamaan. Se tulikin melko luonnostaan. Paitsi että sattu , sanonko kuinka paljon? Pyry ei ollut laskeutunut, vaan minun piti se omin ponnistuksin saada eka laskeutuu, mikä oli melkonen urakka.
Siitä se sitten lähti. Joka supistuksella ponnistin koko elämäni edestä.
Mieskätilö sai kyllä kuulla kunniansa. Luulin että oisin rauhallinen synnyttäjä. Mutta aina sitä luulla saa. :D Ikinä en oo niin rumia puhunu ku silloin! Mielestäni kommenti; "tuu saakeli ite synnyttää" oli se kaikista kekseliäin lause näin mieskätilön korvissa varmasti!
Napanuorakin oli kuulemma ollut tiukasti pari kertaa päänympärillä. Homman hoiti hienosti kätilö!
Klo 1233 pieni poika sai nähdä päivänvalon rääkäsyjen kera. rv 33+3. paino 1940g ja pituus 42cm.Kuin pieni hän oli!!! Halusin hänet syliin. mut eka ne puhdisti vauvan ja sit toi näytille. Sipsuttelin pientä joka paikasta ja itkin ja nauroin ja kerroin vaan kuin voi rakastua nii nopeesti!.. Sit poika vietiinki pois. Hengitys ei ihan sujunut niinkuin kuuluisi.
Seuraava muistikuva onkin sitten heräämöstä. Istukka ei ollut tullut normaalisti ulos, joutuivat sitten ottaa sen sieltä nukutuksessa.
Siellä sit tuli anestesialääkäri sanomaan mulle et "hengissä selvisit vaikka väitit minunki tappavan sut". :D hihihh.
Siitä sitte huoneeseen lepäilee ja illemmalla menin poikaa kattelee pikaiseen. Olin niin huonossa kunnossa että olin vain pojan luona puoli minuuttia. Sit pitiki jo päästä makoilee ja oksentelee. Seuraavana päivänä olikin sitte jo ihan eri olo. :) <3
Näissä muistoissa ja menneessä 10 kuukaudessa tämä päivä tullaan viettämään. Tietysti rauhotumme koko perheenvoimin "anoppilaan" viettämään joulua, Pyryn ensimmäistä joulua, minun ensimmäistä joulua äitinä, Iivarin ensimmäistä joulua isänä, kera rakkaiden! Nauttikaamme kaikki sydämen kyllyydestä tästä päivästä!
Pus.Pus.
Hyvää joulua teillekin! :)
VastaaPoista