sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Onni blogien onnellinen bloggaaja ja vertaistukikurssi

 Ensimmäisenä haluan kiittää Onni blogit yhteisöä, kun ovat ottaneet mut heille bloggaamaan. Se merkitsee mulle erittäin paljon. Olen otettu. Kiitos.
Oon aina halunnut jonkun tämän tyyppisen potkun pyllylle, että tulisi kirjoitettua useammin elämästämme tänne blogin puolelle.
Aika ei vain mukamas riitä, mutta olen kyllä yrittänyt aina viikottain kirjoittaa. Toki se ei aina yksinkertaisesti onnistu.
Meininki täällä pysyy silti samana, joskin postauksia satelee toivottavasti useammin. Onni blogit löytyy myös facebookista. Sitä kautta saa sitten uusimmat tiedot muidenkin bloggaajien julkaisuista.

Sitten mennään tähän meidän viikonloppuun. Ensimmäiseen sopeutumisvalmennuskurssille. Vertaistuen piiriin.

Tarjolla kurssilla oli täysihoito sisältäen mm. ruoat, juomat, lastenhoidon sekä tärkeimpänä vertaistuki.
Tämän kolme ja puolivuotta olen kyynisesti ajatellut, että en minä mitään vertaistukea tarvi. Heräsin sitten melko nopeasti viikonlopun aikana siihen, että tarviinpas! Joka ikinen erityislapsen omistava tarvii. Eli jos samoissa ajatuksissa tähän mennessä mennyt niin haluan vain sanoa, että sä et vaan tiedä sitä. Sitä ei tiedä vasta sitten kun sen pariin menee.

Paviljonki. Aikuisten illanviettopaikka. Sillon
kun hoitajat pitivät nukkuvista lapsista huolen,
me vanhemmat istuimme iltaa ja juttelimme.
Ihana paikka!





Paviljongin tarjoilut ;)


Näkymä Sipoonrantaan huoneestamme. 








Lapsille oli aamusta iltapäivään ohjelmaa. Vanhemmille myös omat ohjelmansa. Vanhempien ohjelmaan kuului vertaistuki. Paikalla oli perheterapeutti ja psykologi, joilla kummallakin on jo  vähän vanhemmat erityislapset. He sitten muutamia kysymyksiä esitti ilmoille ja me vanhemmat vuorotellen kävimme sitten mietteet lävitse. Isät ja äidit jaettiin myös eri ryhmiin, missä sitten keskusteltiin parisuhteesta ja siitä mitä vinkkejä antaisi tuleville erityislasten vanhemmille.
Sieltä nousi esiin esimerkkinä sellaisia asioita kuin lepo, vertaistuki ja vanhempien yhteinen aika.

Sopikaa lepovuoroista, kuka nukkuu seuraavana yönä ja kuka sitä seuraavana. 

Yhteisestä ajasta sen verran, että ottakaa sitä vaikka väkisin! Vaikka ette tuntisi sitä tarvitsevan. Te tarvitsette. Käykää vaikka vain kävelylle, syömässä, leffassa jne. Sen ei tarvitse olla mitään isoa. Pienikin hetki kaksin tekee hyvää. 

Vertaistuki; vaikka ette tuntisi tarvetta vertaistuelle. Ajattelette ettei siitä ole mitään apua, niin olet väärässä. Niin olin minäkin ja moni muukin. Sitä todellakin tarvitsee ja sen tietää vasta sitten kun vertaistuen kokee.


Tältä näytti lasten puolella tänään. Värikylpy oli pian alkamassa.







tällainen oli Pyryn värikylpytaide :) Ihana!

En voi enempää viikonloppua hehkuttaa. Meidänlaisia perheitä on useita. Me emme oo yksin tässä tilanteessa. Meidän mietteet on monien muidenkin mietteitä. Mun pelot on monien muidenkin pelkoja. Huojentunut mieli. Levollinen olo. Viikonloppuun kuului paljon itkua ja naurua. Viikonloppu kasvatti musta vahvemman. Tää teki mielelle ja koko keholle hyvää. Kiitos kanssaolleille! Teillä kaikilla on aivan ihania muksuja. 

Opin myös muistakin kehitysvammoista paljon. Meillä kaikilla on niin erilaiset elämäntarinat, mutta niin paljon sitä samaakin. Me ollaan kaikki melko herkkiä ihmisiä, mutta hirmuisen vahvoja ja kilttejä. Me ollaan osa suurta perhettä. Me ei olla yksin.

Ps. Mä lähden downlasten äippien kans turkuun kolmen viikon päästä. Vertaistukimeininki. Syömistä ja nukkumista. Luvassa on varmasti jotain yhtä hienoa kuin tämä viikonloppu oli.

Täytyy myös kiittää KVtuki57. Ilman heitä en olisi tätä kokemusta rikkaampi! Mieletöntä työtä teette. 


Palataanpa vielä hetkeksi alkuviikkoon... Kävin siellä elämä lapselle konsertissa. Huikea konsertti taas kerran! Tässä muutama kuva sitten siihen liittyen. (HUOM. Pyryn Robin paita, ostin sen sieltä). 















2 kommenttia:

  1. Ihanaa että oot Onnissa <3 Ja oli varmasti hieno tuo vertaistukikurssi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli ihan loistavaa! Ei voi tarpeeksi ylistää :)

      Poista

Jätä rohkeasti kommenttisi. Se lämmittää mieltäni :)