Aika, juokse juokse.

Tämän päivän ehdottomasti paras kohokohta oli se kun puheterapeutti kävi ja sai Pyry täysin keskittyä hänen kanssa toimimaan. Sen jälkeen minä karkasin kirpparille ja ostin uusia kirjoja ja pelejä, joihin hän jaksoi taas keskittyä hyvin, kunnes nukahti kirjaa lukiessani.

Tigerista ostettu pääpallopeli :D

Päiväunilta kun hän heräsi itkuun ja ei rauhoittunut vasta kuin puolituntia vahvan kipulääkkeen ottamisen jälkeen ajateltiin, et kaikki ei tosissaan ole hyvin. Mahaan ei saanut ollenkaan koskea ja pissaaminenkin tapahtui huutoitkien.
Aina kun kysyin vaikka että onko maha kipee niin huusi vain entistä kovempaa. Kun koskin mahaa, huusi taas kovempaa. I kanssa sit pohdimme, että oisko samea virtsa nyt kuitenkin merkki virtsatietulehduksesta. Katetrikin kun muutaman päivän joutui olemaan.
Soitimme terveysneuvontaan ja siel käskettiin mennä näytille. Lanssi piti tilata koska Pyry ei pysty matkustamaan autossa.

Eilen käytiin ulkona.
Hän sitten kärryihin simahti.

I ja Pyry meni sit klinikalle ja pissa oli onneksemme puhdas. Samoin CRP. Kaikki muutenkin kunnossa. Lääkäri sanoi, että tämä vahva kipulääke varmaan tekee nämä vatsakivut. Onpa inhottavaa tuollainen. Muutenkin kun Pyryä on todella vaikea lukea välillä. Mut parempi et tuli käytyä tilanne tarkistamassa.

Kyllä meidän vanhempien sydämet on niin koetuksella Pyryn tuskan kanssa. Itse pillahdin itkuun heidän klinikalle lähdön jälkeen,  kun Pyryä ahdisti tänään kipsi niin kovin. Pyry oli niin raukka kun ois halunnut tuttuun tapaan muljautella jalkaansa pois sieltä korjatusta lonkkamaljasta, mut ei onnistunut ja meni siitä ihan pois tolaltaan. Itki hysteerisesti ja piti kipsistä kiinni. Hän haluaa vain makoilla sylissä ja itkee lohduttomasti.
Häntä niin ahdistaa tää tilanne, että se sattuu muakin niin paljon.
Silti hän on aivan älyttömän reipas. Hän jaksaa aina silti innostua asioista joksikin toviksi.

Jos nyt saisin päättää niin oltas leikattu se jalka vasta kuuden vuoden päästä. Sitten vasta kun Pyry olisi ymmärtänyt edes jonkin verran paremmin aika käsitettä.
Nimittäin aloin puhuu tänään muumimaailmasta, et mennään sinne sitten kesällä niin hän oli lähdössä heti! Mutta sitten kun ymmärsi, että ei nyt, niin lohduton itku oli taas taattu. Selitä siinä sitten..

Hän yrittää jatkuvasti lähteä kävelemäänkin. Ei haluaisi ollenkaan olla paikoillaan. Hän on tottunut niin paljon aina liikkumaan. Saisi tämä seuraava kuukausi mennä oikeasti niin nopeaa, ettei ikinä!